« lokakuu 2007 | Vasta julkaistut | joulukuu 2007 »

marraskuu 30, 2007

RKP:n RESERVAATTI

Kuukausia Loviisan seutukuntaa puhuttanut ”Suur-Loviisa” -hanke on muodostumassa surkuhupaisaksi ”tynkä-Loviisa” -manööveriksi, joka huvittaa suomalaisia kansallisella tasolla jopa siinä mittakaavassa, että aihe päätyi julkaistavaksi valtakunnalliselle naureskelufoorumille eli Helsingin Sanomien pilapiirroksen teemaksi.

Jos aihe huvittaa suomalaisia, RKP on suorastaan repeämässä riemusta. Onhan Loviisanseudulle vahvistumassa todellinen RKP:n reservaatti eli suojelualue, joka näyttä kaiken aikaa voimistuvan, kun fuusioon halukkaiden kuntien määrä vähenee.

Kun Lapinjärvi luopui viiden kunnan fuusiotavoitteesta, se samalla romutti sen mahdollisuuden, että uudella Loviisalla olisi edes teoriassa ollut edellytyksiä säästyä RKP:n sanelutoimilta ja hegemonialta, joka näillä näkymin näyttäisi muodostuvan, uuden Loviisan kohtaloksi.

Eläminen RKP:n reservaatissa odottaa myös Ruotsinpyhtäätä - joka nimestään huolimatta, on enemmistöltään erittäin suomenkielinen kunta. Näyttäisi näet siltä, että se - ainakin vielä tässä vaiheessa - olisi innolla mukana rakentamassa tuota kielireservaattia RKP:lle. Mielenkiintoisen yksityiskohdan tässä tilanteessa ovat muodostamassa ne ruotsinpyhtääläiset, jotka eivät mistään hinnasta haluaisi liittyä Loviisaan, mutta jotka kuitenkin ovat kannattamassa ”tynkä-Loviisaksi” muodostuvaa RKP:n reservaattia. On nimittäin ensin oltava naimisissa, että voisi erota. Tuo sivukylien, myöhemmäksi suunniteltu eroaminen, tulee edelleen vahvistamaan RKP:n valta-asemaa Loviisanseudulla.

Ei tarvitse olla ennustaja, kyetäkseen aavistamaan, mitä kieltä niillä alueilla puhutaan, missä kunnalliset palvelut jatkossa säilyvät ja mikä tulee olemaan niiden alueiden kohtalo, missä kieli on se ensimmäinen kotimainen. Myös niiltä ruotsinpyhtääläisiltä päättäjiltä, jotka ”tynkä-Loviisan” luottamuselimiin mahdollisesti joskus valitaan, tultaneen edellyttämään varsin vankkaa ja kattavaa ruotsinkielen hallintaa.

Neuvoa-antavan kansanäänestyksen jälkeen RKP ei pitkää murehtinut kuntafuusion kariutumista. Joku keksi neljän kunnan fuusiohankkeen, jota aiemmin pidettiin täysin absurdina mahdollisuutena, eikä se esiintynyt minkäänlaisena vaihtoehtona Paras-hankkeen edellytysten joukossa. Kunta- ja palvelurakenteiden uudistamiseen ei neljän kunnan fuusiolla tietenkään enää pyritä. Siihen ei riitä asukasluku ja tarvitaan lisää yhteistyökumppaneita. Katse kääntyy fuusion ulkopuolelle jääneeseen Lapinjärveen. Kovin hyvältä ei kuitenkaan näytä. ”Isäntäkunta” kun ehti jo kansanäänestyksen perusteella iloitsemaan siitä, kuinka Lapinjärveä päästään yhteistyökuvioiden tiimoilla kyykyttämään ja kuinka se joutuu maksamaan fuusion hylkäämisestä.

Posted by Piruparka at 03:36 AM | Comments (0)

marraskuu 27, 2007

AJATUKSIA LIHATISKILLÄ

Väärinkäsitysten välttämiseksi on heti alkuun vakuutettava, että otsikko ei sisällä mitään vihjettä, eikä näin ollen anna aihetta mielikuvituksen lentoon elintarvikeliikkeen lihatiskiä laajemmalle.

Ja sitten asiaan eli tässä päivänä eräänä, kun tämän kirjoittaja seisoi keski-ikäisten naisten kera elintarvikeliikkeen lihatiskillä odottamassa vuoroaan, siinä paremman ajankulun ja harrastusten puuttuessa tulin mielessäni hahmotelleeksi ympärillä vallitsevaa näkymää ja tuumailleeksi vallitsevaa tilannetta sekä sitä, mitä silmiin leviävä todellisuus oikein tarkoittaa.

Ensinnäkin huomasin, että olin ainoa miespuolinen henkilö tuossa jonottavassa joukossa. Siinä sinänsä ei liene mitään outoa. Harvoinhan meitä kaksilahkeisia lihatiskillä tungokseen asti jonottaa. Ja silloin jos jonottaa, se tarkoittaa, että härän sisäfileen menekki kasvaa. Se on miesten suosiossa todennäköisesti siksi, että se taitaa olla lähes ainoa raaka-aine, jota kukaan tuskin onnistuu pilaamaan, vaikka olisi varustettu hieman rajallisemmillakin keittiöosaamisen taidoilla.

Toinen silmiinpistävä seikka tuossa lihatiskijonossa oli se, että miesten ohella jonottajien joukosta puuttuivat nuoret naiset. Silmämääräisesti arvioiden jonottajat olivat iältään viidenkymmenen molemmin puolin. Pari vanhemmankin ikäluokan edustajaa näytti paikalla olevan. Oli lauantai ja suurimmalla osalla ihmisistä vapaapäivä. Missä olivat nuoret naiset? Tuli mieleen, että ovatko lihatiskillä jonottavat keski-ikäiset naiset äitejä ja anoppeja, jotka olivat ruokaostoksilla tytärtensä ja miniöidensä puolesta. Toinen mahdollisuus on, että nuoret naiset, liikakilojen pelossa, ovat kaikki ryhtyneet vegaaneiksi ja marssittaneet miehensä samaan joukkoon, jolloin ostokset tehtäneen lähinnä vihannesosastolta.

Pohdiskelun seurauksena syntyi mielikuva, jonka mukaan nuoret naiset lihatiskillä näyttäisivät olevan lähes yhtä harvinainen näky kuin miehet. Kovin järkevältä ei tuntunut ajatus äiti/tytär tai anoppi/miniä tilanteesta eikä kasvissyöntibuumikaan vaikuttanut mitenkään mukaansatempaavalta idealta. Miksi siis lihatiskin jono oli muodostunut ikä- ja sukupuoliselta rakenteeltaan sellaiseksi, kun se oli?

Ainoa vähänkään järkiperäinen ajatus oli, että nuoret naiset ovat ruoanvalmistustaidoissaan yhtä tumpeloita kuin miehet. Heidän ostovoimansa saattaa olla miehiä rajallisempi, joten sisäfileen ostot lienevät harvinaisempia. Siksi suuri osa nuorista suomalaisista perheistä syö valmisruokia tai puolivalmisteita eikä edes suomalaisen perusruoan (makaronilaatikko, karjalanpaisti, lihapullat, ”läskisoosi” etc.) valmistus onnistu nuorilta naisilta, eikä sen puoleen miehiltäkään. Olisiko asialle jotain tehtävissä?

Posted by Piruparka at 01:58 AM | Comments (0)

marraskuu 23, 2007

MIKÄ IHMEEN JÄSENYYSEHTO?

Kuntatyönantajan ja Tehyn kesken pitkään väännetyn neuvottelutuloksen sisältämän sopimuksen julkisessa käsittelyssä, on vilahdellut tämän tästä uusiosana - jäsenyysehto. Selitettynä sen olettaisi tarkoittavan sitä, että nyt solmittu sopimus koskee ainoastaan Tehyn jäseniä ja samassa työpaikassa, samaa työtä tekevä, ammattiliittoon kuulumaton tai toisen ammattiliiton jäsen, jäisi sopimuksen ulkopuolelle.

Ymmärrän, että kovien paineiden alla käytyjen neuvottelujen tiimellyksessä, saattoi - ihan inhimillisistäkin syistä - korostua seikka, että kysymys oli Tehyn työtaistelusta ja saavutettu sopu koskee vain tehyläisiä. Näköjään jopa niin pitkälle, että tuo mainittu jäsenyysehto kirjattiin sopimukseen. On kuitenkin aivan toinen asia, millä tavalla tuollainen sopimukseen kirjattu ehto velvoittaa työnantajaa ja syyllistyykö tämä mahdollisesti rikokseen, jättäessään huomioimatta tasa-arvolakiin ja yhdenvertaisuuslakiin kirjatut määräykset, joiden mukaan samasta työstä on maksettava sama palkka.

Melko omituiseksi jäsenyysehdon tekee myös siitä annetut lausunnot. Helsingin Sanomien mukaan, Tehyn valtuuston puheenjohtaja ei ymmärrä, miksi sopimukseen kirjattu jäsenyysehto ei olisi pätevä. Hänen mukaansa ”sama palkka samasta työstä” on veteen piirretty viiva. Hän jatkaa, että ”Lain kirjain ei Suomessa toteudu muutenkaan”. Eli syyt eivät olleetkaan inhimillisiä, vaan ehkä tarkoituksella lähdettiin hakemaan lain mahdollisesti sisältämiä porsaanreikiä ajatuksella, että ei laista tarvitse välittää, kun se ei toteudu muutenkaan.

Vai oliko asia vieläkin juonikkaampi? Työnantajien ja tiedotusvälineidenkin tekemien laskelmien mukaan Tehyn neuvottelema sopimus kahden ensimmäisen vuoden palkankorotusten osalta on vain 5-15 euroa korkeampi, kuin muun kuntasektorin saamat palkankorotukset.

Tässä kohtaa Piruparan sarkasmiin taipuvaiseen mieleen tunkee väkisinkin ajatus, että siinäkö se jäsenyysehdon juonikkuus piileekin. Kun muille, kunnallisessa terveydenhuollossa työskenteleville, maksettiin korotukset jo lokakuussa, sopimukseen kirjattu jäsenyysehto takaa sen, että ainoastaan tehyläiset saavat saman korotuksen vasta helmikuussa.

Toisaalta Tehy on sitoutunut nyt tehtyyn sopimukseen neljäksi vuodeksi. Muut kunta-alan järjestöt pääsevät neuvottelemaan uusista sopimuksistaan jo kahden vuoden kuluttua. Ei siis tarvitse ihmetellä, mikseivät muut järjestöt näytä suuremmin olevan huolissaan. Tehyn sopimuksen sisältämä jäsenyysehto saattaa näennäisesti koetella tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslain määräyksiä, vasta kahden vuoden kuluttua kuitenkin nähdään, kuka veti pisimmän korren.

Posted by Piruparka at 12:32 PM | Comments (0)

marraskuu 20, 2007

TAKAISIN ARKEEN

Kaikki päättyy aikanaan. Myös juhlava laatuaika jälkikasvun kera Dubaissa, on rajallista. Vaikka netti- ja kuvayhteydet Suomen ja Yhdistyneiden Arabiemiraattien välillä toimivat yleensä moitteettomasti, ne eivät tietenkään vastaa henkilökohtaisesti tapahtuvaa yhteydenpitoa. Edessä oli paluu Suomeen ja arkisiin askareisiin.

Kun nuo, jo mainitut, nettiyhteydet siis toimivat, niin näppituntuma myös pakinanpakertajalla päivänkohtaisiin tapahtumiin säilyy, vaikka matkaa Suomeen olisi yli 4000 kilometriä. Ajatukset kuitenkin ovat vielä kuluneessa kahdessa viikossa ja orientoituminen aktuellien aiheiden intensiiviseen seuraamiseen, vie oman aikansa. Siksi viivähdän vielä yhden tekstin verran tapahtumissa, jotka päättivät kaksi viikkoa kestäneen laatuajan jälkeläisten parissa Dubaissa. Viimeisen illan maittavan kamelinliha-aterian jälkeen, kohtalaisen hyvin nukutun yön aamupuolella, alkoi lähtö takaisin Suomeen.

Viime vuosina tehdyillä lentomatkoilla on Piruparan osalle sattunut sen verran erilaisia viivästymisiä ja jopa lennon peruuntumiseen johtaneita ongelmia, että se sai tyttären heittämään huulen, että ovatko isäukon tekemissä matkoissa mukana jonkinasteista noituutta, kun vain harvoin kaikki sujuu täysin normaalisti. Tällä kertaa viivästymisen syynä eivät olleet konerikot eivätkä muutkaan tekniset vastoinkäymiset - kuten joskus on tapahtunut. Viivästymistä eivät aikaansaaneet myöskään terroristien tekemät uhkaukset, jotka pari vuotta sitten aiheuttivat ongelmia ja seisottivat lentokalustoa Englannin lentokentillä.

Syy oli tällä kertaa paljon proosallisempi ja tavanomaisempi eli vallitseva säätila. Dubaissa vallitseva sankka sumu oli yllätys jopa Piruparan vävypojalle, jonka sentään saattaisi - pitkään Lontoossa eläneenä - olettaa tottuneen melkoisen sakeisiin sumusäihin. Ilma oli niin paksu sumusta, että lentokentälle ajettaessa, hän ajoi kohtalaisen tutulla tiellä useita kilometrejä harhaan.

Finnairin kone, jonka piti lennättää niin tämän kirjoittajan, kuin koneellisen muitakin matkustajia Suomeen, oli tuomassa lomanviettäjiä Dubaihin ja joutui laskeutumaan sakean sumun vuoksi varakentälle. Sumun aiheuttama koneen päätyminen useaksi tunniksi pois Dubaista, aikaansai sen, että kotiinlähtö siirtyi noin seitsemällä tunnilla eteenpäin eli istumista ja odottamista lentokentällä lähtöportin tuntumassa ja tietysti vielä koneessa sen jälkeen, kesti varsin pitkään. Seitsemän tunnin istuskelu lentokentällä ja jatkoksi vielä kuuden tunnin vastaava kokemus lentokoneessa koetteli jopa Piruparan - luontaisesti hyvin pehmustettua - takamusta sen verran, että paluumatka tuntuu vieläkin, lähes pari vuorokautta kokemuksen jälkeen.

Posted by Piruparka at 04:58 AM | Comments (0)

marraskuu 16, 2007

ISÄNPÄIVÄ DUBAILAISITTAIN

Piruparkaa on viime vuosina luotsattu isänpäivänvieton tunnelmissa milloin koti-Suomessa, milloin Britanniassa ja tänä vuonna sitten Yhdistyneissä Arabiemiraateissa, Dubaissa.

Koska suomalainen isänpäivä ajoittuu aina marraskuun toiselle sunnuntaille, se tarkoittaa, että päivä (kuten kaikki muutkin sunnuntait) ovat täkäläisittäin tavallisia arki- ja työpäiviä. Näin ollen, tämänvuotiset isänpäiväaktiviteetit tapahtuivat toiminnallisesti pääsääntöisesti lauantaina ja sunnuntaille eli varsinaiselle isänpäivälle ajoittui ainoastaan tyttären isälleen tarjoama illallinen yhdessä miellyttävimmistä Dubai Marinan ulkoilmaravintoloista.

Isänpäivä, eli siis sitä edeltävä lauantai, lähti käyntiin sillä, että aamupäivällä ajettiin Ibn Battutan kauppakeskukseen, jonka piha-alueelta oli järjestetty mahdollisuus kokea Dubain katseleminen lintuperspektiivistä eli maailman suurimmaksi väitetystä kuumailmapallosta käsin. Mainitulla pallolla ei matkattu yläilmoissa tuulen vietävänä, vaan se oli ankkuroitu tukevalla vaijerilla tiukasti maahan, jonka varassa kuumailmapallolla noustiin noin 150 metrin korkeuteen. Ja vaikka maisemat eivät vaihtuneetkaan, näkymät tuosta korkeudesta olivat varsin vaikuttavat yli Dubain pilvenpiirtäjien, kauas Persianlahdelle ja vastakkaisessa suunnassa, pitkälle hiekka-aavikolle asti.

Tuon huikean kokemuksen jälkeen Piruparka pakattiin muun perheen kanssa autoon ja lähdettiin ajamaan kohti hiekkaerämaata. Vajaan tunnin ajomatkan jälkeen saavuttiin aavikkohotelliin, josta mieleen ensimmäisenä tuli keidas keskellä erämaata, palmuineen, uima-altaineen ja viehättävine ravintoloineen.

Leppeän erämaatuulen puhaltaessa nautittiin isänpäivälounas istuen ulkoilmaravintolassa, pehmein tyynyin vuoratuilla sohvilla. Palvelu oli huomaamattoman tehokasta ja nautittu ateria hyvin paikallissävytteinen ja erittäin maittava. Aterian jälkeen seurasi rentoa lepäilyä ravintolan sohvilla ja tunnustaa täytyy, että siinä kylläisen raukeana, tyynyjen varassa loikoillessa, tämän kirjoittaja otti ihan reilut iltapäivänokoset. Enkä ollut ainoa. Täkäläiset ihmiset näyttävät suvereenisti hallitsevan nautinnon syvimmän olemuksen, sen kaikkine osa-alueinen.

Eivätkä isänpäiväkokemukset siihen päättyneet. Ohjelmassa seurasi kameliratsastusta, joka oli tuttua jo edelliseltä Dubain matkaltani. Metsästykseen käytettävän - ilmeisesti - muuttohaukan näkeminen lähietäisyydeltä oli myös mahtava kokemus. Uljaan linnun istuminen silmät peitettynä Piruparan käsivarrella, oli elämys, jota ei hevillä unohda.

Auringon laskiessa punaisena erämaan horisonttiin, ajelimme hiljakseen takaisin kohti Dubain pilvenpiirtäjien muodostamaa silhuettia. Kaiken kaikkiaan - mahtava isänpäivä.

Posted by Piruparka at 01:09 AM | Comments (0)

marraskuu 13, 2007

ALKOHOLIKULTTUURIA ARABIMAASSA

Tässä päivänä muutamana, tämän kirjoittaja yllätettiin näyttämällä täysin huomiota herättämätön ovi ja kerrottiin, että tuon oven takana on viinakauppa.

Tulee mieleen, että voiko sellaista julkisesti edes tunnustaa, että jotain niinkin olennaista, kun viinakaupan olemassaolo arabimaa Dubaissa olisi jäänyt kokonaan huomaamatta sellaiselta alan mieheltä, kuin Piruparka?

Se oli - ihan kokemuspohjaisesti - tiedossa, että hotelleissa, missä turistit ja muut ulkomaalaiset majailevat, alkoholia toki tarjoillaan, mutta viinakaupan löytyminen oli yllätys. Asiahan oli selvitettävä. Ilmeni se, että viinakauppa siis on olemassa ja viinanostolupaa Dubaissa täytyy erikseen hakea. No, aikoinaan myös Suomessa viinanostolupaa eli viinakorttia joutui hakemaan, eikä siitä ole kulunut aikaa edes 40:ntä vuotta.

Dubaissa viinanostolupaa saa kuitenkin anoa ainoastaan ulkomaalainen. Viinanostohakemukseen tarvittavat liitteet ovat erittäin moninaiset. Luonnollisesti mukaan täytyy liittää kopio passista ja oleskeluluvasta. On hankittava lausunto työnantajalta, johon kuuluu myös todistus ansiotuloista. Jos työpaikka sijaitsee niin sanotulla vapaakauppa-alueella (kuten ulkomaalaisilla usein), hakemukseen on liitettävä erikseen tätä aluetta koskevat monet lausunnot lukuisine leimoineen ja allekirjoituksineen. Kaiken tämän lisäksi, itse hakemus on kirjoitettava arabiaksi, myös kaikki liitteet on käännettävä samalle kielelle ja kun mukaan on liitetty laskematon määrä passikuvia hakemuksen esittäjästä, viinanostohakemus on valmis jätettäväksi käsittelyyn.

Se, mikä viranomainen tai instanssi asiaa käsittelee ja siitä päättää, ei ratkennut pakinoitsijalle. Edellä kuvailtu viinanostohakemus liitteineen, toimitetaan kuitenkin sen huomiota herättämättömän oven sisäpuolelle, josta tekstin alussa oli puhetta. Se kuinka kauan asian käsittely kestää, ei selvinnyt, mutta se selvisi, että hyväksyttäessä, viinanostolupa on voimassa yhden vuoden, jonka jälkeen hakuprosessi on uusittava.

Jos tai kun, viinanostolupa sitten myönnetään, prosessi ei ole vielä täysin selvä. Ansiotulot määrittävät sen, kuinka paljon alkoholijuomia ostoluvalla saa hankkia. On myös oltava tarkkana, kenelle alkoholia tarjoaa. Muslimeiltahan alkoholin käyttö on kiellettyä muutenkin. Mutta jos viinanostoluvan haltija tarjoaa ostamiaan alkoholijuomia jollekin länsimaiselle ystävälleen ja tämä sen jälkeen aihuttaa häiriötä tai jää kiinni vaikkapa rattijuopumuksesta, alkoholin tarjoaja eli tässä tapauksessa viinanostoluvan haltija joutuu asiasta edesvastuuseen.

Taitaisi pakinoitsijan maksa luulla tältä vähintään kurkun katkaistun, mikäli viinanosto Suomessa tehtäisiin yhtä hankalaksi.

Posted by Piruparka at 01:48 AM | Comments (0)

marraskuu 09, 2007

VILUSTUNUT HÄMMENNYS

Vilustunut, mutta hämmentynyt. Näillä sanoilla voitaisiin kai osuvimmin ilmaista Piruparan olotilaa ja mielialoja vietettyään muutaman päivän jälkeläistensä seurassa Arabian niemimaalla.

Ensin siitä vilustumisesta. Monesta saattaa kuulostaa käsittämättömältä, että paikassa, missä ulkoilman lämpötila tähän aikaan vuodesta vaihtelee + 27 ja + 33 asteen välillä, joku voisi vilustua. Tällaisen kylmettymisilmiön Piruparka joutui kokemaan jo parin päivän oleskelun jälkeen Dubaissa. Oireet eli nenän tukkoisuus, kurkun karheus, äänen käheys ja vilun aiheuttamat väristykset, eivät luonnollisestikaan johdu vallitsevasta lämpötilasta, vaan siitä jatkuvasta lämpötilan vaihtelusta, jonka aiheuttaa alituinen siirtyminen ilmastoiduista sisätiloista, lämpimänkosteaan ulkoilmaan ja taas takaisin.

Kaikki sisätilat - oli kysymys sitten asunnoista, kaupoista, takseista, kahviloista tai ostoskeskuksista - ovat varustetut erittäin tehokkailla ilmastointijärjestelmillä. Kun keskipäivän tienoilla oleskelee muutaman minuutin ulkoilmassa, jonka kosteusprosentti on erittäin korkea ja joka saa hien nousemaan pintaan lähes välittömästi ja heti sen jälkeen astuu vilvoittaviin sisätiloihin tai leppeän viileän taksin penkille, kehon sopeutumiskyky joutuu todella koville. Ilmastointilaitteiden tehokkuus kun on sitä luokkaa, että jopa pienimmällä teholla toimiessaan, ne saattavat aikaansaada iltaisessa televisionkatsojassa tarpeen lisätä vaatetustaan tai myöhemmin nukkumaan mennessä kartuttaa peitteiden lukumäärää.

Vilustumisoireet lienevät ohimenevä ilmiö. Hämmentynyt olotila taitaa säilyä huomattavasti pidempään ja sen on aiheuttanut alle kolmevuotias tyttärentyttäreni Isla. Hänellä kun on englantilainen isä ja suomalainen äiti, kommunikointitaidot ovat luonnollisesti mielekästä oppia molemmilla kielillä. Runsaat kolme kuukautta sitten - jolloin tapasin Islan edellisen kerran - hän toki hallitsi koko joukon sekä suomenkielisiä, että englanninkielisiä sanoja. Kolmessa kuukaudessa noiden sanojen tilalle on tullut oikeissa sijamuodoissa olevia sanoja sisältäviä suomenkielisiä lauseita ja kun sama asia hoituu vielä dad’n ja vaikkapa jäätelömyyjän kanssa englanniksi, omine kieliopillisine oikeellisuuksineen, mitä sitä Paappa muuta voi, kun huuli pyöreänä, hämmentyneenä ihmetellä, kuinka homma sujuu. Kertaakaan ei näiden päivien aikana ole sattunut, että Isla olisi edes vahingossa sanonut äidilleen tai Paapalle jotain englanniksi tai dad’lle jotain suomeksi.

Päivät kuluvat ja Piruparalla on odotettavissa ainakin tämän tarinan ilmestymispäivänä taidesitojatyttären seurassa, hänen tekemiensä kirjojen esittelyä, taiteilijatapahtumassa Dubaissa.

Posted by Piruparka at 11:10 AM | Comments (0)

marraskuu 06, 2007

PALUU DUBAIHIN

Tämän kirjoittajalla ei, tehtyjen sukututkimusten perusteella, tiettävästi ole todistettavaa geeniperimää tai verisiteitä vaeltajakansojen suuntaan tai muihinkaan maankiertäjäporukkoihin. Toki Amerikkaan ja muualle maailmaan - ja jostain, täysin käsittämättömästä syystä jopa Savoon - on joitain esi-isiä yli 300 vuoden aikana Pohjanmaalta lähtenyt. Mitään kovin laajamittaista vaellusviettiä ei kantaisien jälkeläisissä näyttäisi kuitenkaan ilmenneen. Siitä huolimatta oman, lähes 60 vuoden olemassaoloni aikana, elämää on leimannut selittämätön kaipuu jonnekin, jossa juuri sillä hetkellä ei ole sattunut olemaan.

Kun pakinanpakertaja juuri ja juuri kuusitoista täytettyään - ehkä arveluttaviinkin kaukokaipuuvietteihin vedoten - sai ylipuhuttua isänsä allekirjoittamaan esteettömyystodistuksen merimiespassia varten, taisi lähdön viehätystä siivittää myös ajatus ”kaiken nähneen ja kokeneen” merimiehen kotiinpaluusta.

Myöhemmin tulin kokeilleeksi myös sirkuslaisen alaa, sen sisältämää rankkaa työtä ja nopeatempoista elämää, jossa lähteminen ja siirtyminen paikkakunnalta toiselle oli jokailtainen episodi. Tusinan verran taitaa löytyä myös niitä paikkakuntia Suomessa, jotka syystä tai toisesta ovat toimineet vakituisena postinkantokohteena tämän kirjoittajalle. Tämä vain pienenä taustatietona sille, että lähtöjä ja lähtemisiä on matkan varrella ehtinyt kertyä melkoisesti.
Lähdössä ja lähtemisessä on siis aina tiettyä hohtoa ja se sisältää odotuksia uudesta alusta, mutta kuten tuli todettua, lähtemiseen liittyy usein myös takaisintulon ja paluuajatuksen kiehtovia elementtejä.

Kun ikää kertyy, ajatukset uusista aluista ja paikanvaihdoksista luonnollisesti harvenevat. Silti lähtö ja sen aiheuttama jännitys on säilynyt ja se kiehtoo edelleen, samoin kuin paluun viehättävä kokemus.

Vaikka Piruparan esi-isien aikaan, ei lähteminen tai mahdollisten vaellusviettien toteuttaminen ollut kovin yleistä eikä aina niin helppoakaan, näyttää siltä, että jälkeläiset toteuttavat tuota toimintaa esi-isiensäkin edestä. Jälkikasvun asuinvuodet ensin Englannissa ja nyttemmin Dubaissa, ovat aiheuttaneet sen, että tämän kirjoittaja ei välttämättä osaa oikein erottaa, mikä on lähtemisen hohdokkuutta tai paluun viehättävyyttä. Lähtö Suomesta jälleen Dubaihin, on kokemuksena täysin verrattavissa niihin paluutunnelmiin, joita lähtemisten ohella pakinankirjoittajalle vuosien saatossa on ehtinyt kertyä.

Tämä tarkoittaa, että seuraavat kaksi viikkoa Piruparka tulee pakinoissaan taas kirjoittamaan näkemästään ja kokemastaan Yhdistyneissä Arabiemiraateissa ja Dubaissa.

Posted by Piruparka at 04:22 AM | Comments (0)

marraskuu 01, 2007

OUTOJA KÄÄNTEITÄ

Näin äkkiä ja ilman vanhojen kalentereiden esiin kaivamista, näppituntuma on sellainen, että niin sanotun kunta- ja palvelurakenneuudistuksen kanssa on tasavallassa pähkäilty jo ainakin runsaat pari vuotta. Paljon lyhempi ei ole sekään aika, kun Loviisanseudulla ovat puheen- ja työstämisenkin aiheena olleet fuusiohankkeet naapurikuntien kanssa. Aihe on puhuttanut alueen ihmisiä kapakoissa, kouluissa ja konttoreissa. Asiaa on käsitelty kylä- ja toriparlamenteissa, Martta-kerhojen kokouksissa ja tuskin aiheen tutkailulta ovat päässeet välttymään alueen koiraspuolisetkaan martat, omissa - hieman epävirallisemmissa - tilaisuuksissaan.

Ovatpa aihetta pohdiskelleet tahot olleet virallisia tai vähemmän virallisia, koko tuota fuusiokeskustelua on leimannut ajatus, että laki edellyttää perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen järjestämiseen vähintään 20 000 asukkaan väestöpohjan. Koska Loviisanseutu ei tuota kriteeriä ole täyttänyt, on varsin viralliselta taholta annettu ymmärtää, että kymmenen prosentin poikkeama lain kirjaimesta olisi mahdollinen. Eli muskettisotureiden tunnuslausetta hieman mukaillen: Kaikki yhdessä tai sitten ei eli fuusio joko toteutuu tai jos kaatuu, niin edessä ovat uudet yhteistyöneuvottelut.

Kun ensimmäinen - monen mielestä ratkaisevakin - vaihe eli neuvoa antavat kananäänestykset on käyty, koko fuusioproblematiikka alkaa saada vähintäänkin outoja käänteitä. Viime tiistain Loviisan Sanomissa, Loviisan kaupunginjohtaja Olavi Kaleva, antoi lausunnon, koskien Lapinjärven kansanäänestyksen tulosta, että senkin jälkeen fuusio on yhä mahdollinen. Varmasti näin on, valtuusto kun tekee lopullisen päätöksen. Erittäin oudolta vaikutti kuitenkin Kalevan näkemys, että neljälläkin kunnalla fuusio olisi mahdollinen.

Totta kai se olisi mahdollinen - pelkkänä fuusiona - vaikkapa vain kahden kunnan kesken. Mutta nyt - ainakin Piruparan näkemyksen mukaan - Loviisanseudulla ollaan oltu uudistamassa kunta- ja palvelurakenteita, joiden yhdeksi toteutumismahdollisuudeksi koko kuntafuusiota nähdäkseni on oltu rakentamassa. Ellei se toteudu noin 20 000 asukkaan väestöpohjalla, mitä järkeä koko kuntafuusiossa silloin olisi.

Tai tietysti olisi, jos sellaiseksi halutaan laskea ainoastaan Loviisan väkiluvun kasvattaminen ja RKP:n (suomalainen kansanpuolue) reservaatin ja valta-aseman palauttaminen Loviisanseudulle, josta se oli jo hiljalleen siirtymässä Uudenmaan länsilaidalle Tammisaaren ympäristöön. Ehkä Pernajan äänestystulos ei sittenkään ollut niin kovin suuri yllätys ja tätä taustaa vasten jopa hyvinkin ymmärrettävä.

Posted by Piruparka at 01:08 PM | Comments (0)