« maaliskuu 2008 | Vasta julkaistut | toukokuu 2008 »

huhtikuu 29, 2008

TILASTOJA

Aina aika ajoin vanhat kaverit ottavat yhteyttä. Viikonloppuna eräs tällainen ystävä vuosien takaa soitti huolestuneena tiedustellakseen, Onko Piruparka retkahtanut kokonaan raittiiksi. Kun ihmettelin, mistä kuoma moisia ajatuksia oli saanut päähänsä, hän kertoi jostain lukeneensa tilastolukemia, missä kerrottiin että nykyinen kotikuntani Ruotsinpyhtää sijoittuu alkoholin kulutustilastoissa Uudellamaalla aivan viimeiseksi. Se tarkoittaa sitä, että alkoholia – siis puhdasta sellaista – täkäläisiltä kuluu ainoastaan hieman yli litran verran vuodessa henkeä kohden.

Kun kerroin omakohtaisena käsityksenäni, että suuri osa vanhoista juomaveikoista on siirtynyt naukkailemaan nestemäisiä nautintoaineita autuaampiin tai ehkä sittenkin kuumuuden vaivaamiin ryyppyporukoihin, on selvää, että ryypynvälit jälkeenjääneillä pidentyvät ja harvenevat. Kukapa sitä yksin viitsii tai edes kykenee kantamaan vastuuta siitä, että asuinkunta säilyy viinanjuontitilastojen kärjessä tai edes lähellä sitä.

Olikohan puhelimen kuuluvuuskentässä jotain vikaa, kun olin kuulevinani jotain epäselvää mutinaa, että eipä tuo ennen olisi tahtia haitannut ja olisi ollut jopa kunnia-asia, että pulloissa myytävien prosenttien määrät eivät pääsisi ainakaan alenemaan.

Vaikka tuosta edellisestä tarinasta löytyy totuuden siementä, on tietenkin selvää, että tilastot luovat melkoista harhaa. Kun Ruotsinpyhtäällä myydään alkoholia ravintoloissa ainoastaan 5-6 kuukauden ajan vuodessa ja muu alkoholimyynti on lähikaupoista ulosmyytyä keskiolutta, 100 prosenttista alkoholia kertyy harvakseen.

Toisaalta – tilastot kertovat, jos niitä joku haluaa uskoa, että naapurikaupunki Loviisassa vasta varsinaisia naukkailijoita ollaan. Siellä kun alkoholia kuluu lähes 15 litraa henkeä kohden. Eli jos sitä vertaa naapuri Ruotsinpyhtään yhteen litraan, on ero melkoinen.

Mitä tämä kertoo tilastoista? Ainakin sen, että tuollaiset alkoholin paikkakuntakohtaiset kulutustilastot ovat kaikkea muuta kuin totuudenmukaisia. Kukaan ei tilastoi sitä, mistä Alkossa asioivat ihmiset ovat kotoisin tai sitä, millä paikkakunnalla Alkosta ostetut juomat tullaan nauttimaan. Olen myös vakuuttunut siitä, että niin ruotsinpyhtääläisiä, kuin muitakin naapurikuntalaisia näkyy loviisalaisissa ravintoloissa kasvattamassa sikäläisiä viinajuontitilastoja enemmän, kuin päinvastoin.

Sen verran vanhan ystävän huolella taisi olla katetta, että jotain muutosta lienee tapahtunut. Ei vaikuta ihan viisaalta, kun alan vanha konkari vapun alla pohtii viinanjuontitilastoja, sen sijaan, että keskittyisi tulevan vapun viettoon. Toisaalta, vanha totuus on, että juuri vappu kuuluu niihin juhliin, jolloin amatöörijuoppojen kännipäiset sekoilut korostuvat.

Posted by Piruparka at 01:27 AM | Comments (0)

huhtikuu 25, 2008

PITKÄ KOMEA MIES

Otsikon ilmaisun vastakkaisen sukupuolen edustajasta saattaa kuulla keskustelussa, kun naisporukka määrittelee uutta naapuria tai lastensa opettajaa.

Pituuden on väitetty tuovan muassaan miehelle tiettyä karismaa ja poliitikoille jopa valtiomiesmäistä vaikutelmaa. Kekkonen ei tämän päivän mittapuun mukaan ollut mitenkään korostetun pitkä. On kerrottu hänen pituutensa olleen hieman yli 181 senttiä. Siitä huolimatta hän näytti varsin pitkältä ja ehkä myös karismaattisen komealta – sanalla sanoen valtiomieheltä – seistessään silloisen neuvostojohtaja Nikita Hrustsevin vieressä, jonka päälaki keikkui tiettävästi siinä 155 sentin korkeudella.

Menemättä yksityiskohtiin, tulkoon tässä todettua, että pelkkä pituus ei miehestä tee valtiomiestä. Saattaa olla jopa päinvastoin. Myös pätkät näyttävät menestyvän valtiojohdossa. Naisnäkökulmaan en puutu.

Edellä tuli mainittua Nikita Hrustsev, jonka karisma ei kärsinyt tippaakaan, miehen matalasta olemuksesta. Eivätkä hänen edeltäjänsäkään naapurimaan johdossa olleet liialla pituudella pilattuja. Herra Leninin pituus ei ole tämän kirjoittajan tiedossa, mutta mahtimies Stalin jäi tiettävästi ainakin pari senttiä alle 170, vaikka Kremlin muurilla seistessään, olisi saattanut muuta olettaa. Pienten miesten pullistelua on virheellisesti nimitetty Napoleonin taudiksi. Se ei välttämättä tee oikeutta mainitulle Euroopan valloittajalle, jonka 168 sentin pituuden väitetään silloiseen maailman aikaan olleen jopa keskivertaista pitempi.

Valtiomiesten pituusvertailuissa ei välttämättä tarvitse etsiä esimerkkejä historiasta. Tämä päivä osoittaa, että pituus ei ratkaise miehen poliittista karriääriä. Italian uusvanha pääministeri Berlusconi on tiettävästi julistautunut kuuluvansa 171 sentin ulkoisella olemuksellaan nykyisten suurmiesten joukkoon. Onhan siinä mittaa miehellä, jos sitä vertaa vaikkapa Ranskan presidentti Sarkozyyn 165-senttiseen hahmoon. Puhumattakaan ensi kuussa Venäjän presidentiksi nousevasta Dmitri Medvedevistä. Hänen yksi valtiomiesansioistaan lienee se, että hän on 162,5 sentin varrellaan nykyistä Venäjän presidenttiä ja tulevaa pääministeriä Vladimir Putinin 168 sentin mittaa selvästi matalampi. Putinin itselleen valitsema seuraaja ei ainakaan ulkomuotonsa perustella ole edeltäjäänsä mahtavampi.

Näistä valtiomiesmitoista kirjoittaessa, ei voi välttyä henkilökohtaiselta vertailulta. Maanpinnasta mitattuna, Piruparan päänuppi liikkuu samoissa korkeuksissa Berlusconin kanssa. Ei tässä arvaa silti suumieheksi julistautua, mutta muiden esiin tulleiden nimien osalta voi todeta, että pitkiä komeita miehiä - miltei minun mittaisiani.

Posted by Piruparka at 05:14 AM | Comments (0)

huhtikuu 22, 2008

KEPULIT TANSSIT

Tulipa kasvatettua erään turhanaikeisen televisio-ohjelman katsojalukuja yhdellä, kun katsoin lopulta yhden kokonaisen jakson ohjelmasta ”Tanssii tähtien kanssa”. En siksi, että ohjelman anti olisi kovasti kiinnostanut, vaan siksi, että tietty kepulainen kansanedustaja on ollut niin runsaasti tapetilla tuon mainitun ohjelman puitteissa. Alkoi tuntua suorastaan yleissivistyksen vajeelta, ellei omannut itse tehtyyn havaintoon perustuvaa mielipidettä, edes yhdestä ”Kanki-Kaikkosen” esityksestä. Aiemmat, omakohtaiset kokemukset, tuosta koko kansan keskustelunaiheeksi nousseesta sunnuntai-illan suosikkiohjelmasta, olivat rajoittuneet satunnaisesti vilkaistuihin hajahavaintoihin yksittäisistä tanssiesityksistä.

Ja syntyihän se mielipide. Aika tavalla hämmästellen on todettava, että melkoisen ansiottoman arvonnousun hohteessa kansanedustaja Kaikkonen on saanut viime viikot paistatella. Ansiottomuus johtuu siitä, että ei miehen tanssitaidossa mitään vikaa ole. Sen verran on Piruparkakin vuosien saatossa tullut kiertäneeksi lavatansseja ja tanssiravintoloita, että missä tahansa, noissa suomalaiskansallisissa, tanssin harrastamiskohteissa esitettynä, Kaikkosen tanssitaidot olisivat suorastaan häikäiseviä.

”Tanssii tähtien kanssa” -ohjelman luonteeseen kuulunee esitellä nimenomaan tanssitähtien tanssinopetusosaamista ja tietysti myös ”oppilaiden” oppimiskykyä. Kaikkonen ei ilmeisesti ole kuulunut oppilaiden parhaimmistoon, mutta ei se hänen vikansa ole. Lienee selvää, että kansanedustajan toimenkuvaan ei oikein sovellu heittäytyä kansakunnan pellen rooliin ja se tuntui vaivaavan Kaikkosta aika tavalla. Ei voinut välttyä ajatukselta, että hän olisi jo mielellään luopunut koko leikistä. Ei julkisen naureskelun ja pilkan kohteeksi joutuminen ole kenellekään tavoiteltava olotila, vaikka viihdeohjelmasta onkin kysymys.

Jos ohjelman idea on tanssitaitojen opettamisen ja toisaalta oppimisen esittely viihdeohjelman välinein, voidaan tietysti kysyä, mitä se Kaikkonen siellä edelleen tekee ”koikkelehtimassa”. Sitä on luonnollisesti kysyttävä niiltä kepuleilta kepulaisilta, jotka kerta toisensa jälkeen ovat miehen äänestäneet jatkoon.

Jos jotain on asiasta pääteltävä, ensimmäisenä mieleen tulee, että kepulaisten piirissä tehdään kaikesta politiikkaa – jopa tanssikisasta. Osoittaa jossain määrin jopa kadehdittavaa solidaarisuutta ja eräänlaista muskettisotureista tutuksi tullutta yhteishenkeä, kun koko keskustakenttä on tukemassa edustajaansa, tämän kankeahkolla tiellä parkettien partaveitseksi. Konstit kuitenkin ovat kepuleita, kuten kepulaisilla usein väitetään olevan.

Posted by Piruparka at 02:51 AM | Comments (0)

huhtikuu 18, 2008

NOSTOVÄKEEN

Jo keisarillisesta käskykirjeestä aikanaan alkunsa saaneessa Suomen Sotaväessä (1881–1905), sotaväki jakaantui aktiivijoukkoihin (vakinainen väki), reserviin ja nostoväkeen. Kahden ensimmäisen merkitys on selvä. Ja kolmannenkin periaatteessa – paitsi nimen osalta. Mistä sanan ”nostoväki” historia ja alkuperä ovat lähtöisin ja mihin se viittaa. Ainakaan tämän kirjoittajalle ei nykykielessä avaudu mitään suoranaista yhteyttä sanojen nosto tai nostaminen ja toisaalta maanpuolustushenkilöstön välillä.

Tarkoitus oli aloittaa tämän päivän pakina sanoilla: Nyt on vähän. Eli parin päivän kuluttua Piruparalla tulee mittariin lukema, jota edellytetään, että kalenterivuoden päättyessä olisi mahdollista siirtyä porukkaan, jota nostoväeksi – ihan virallisestikin – kutsutaan. Se tarkoittaa, että 40 vuotta jatkunut Suomen puolustusvoimien reserviläisyys päättyy.

Nostoväkeen siirtyminen tapahtunee virallisella tasolla ilman sen suurempia seremonioita. Jossain esikunnassa joku siirtää paperin tai pari yhdestä arkistokansiosta toiseen ja asia on sillä selvä. Huomattavasti juhlallisempi tai ainakin huumorisävytteisempi oli tapahtuma 1968, kun Piruparka lähti varusmiesaikansa loputtua, kohta päättyvään reserviin. Paikka oli Pansio ja Turun laivastoasema. Silloin matka Turun rautatieasemalle taittui kahdella taksilla, joista toisessa matkasi mies ja toisessa virallinen asiakirja todisteena siitä, että siirtyminen reserviin tapahtuu laillisesti eli sotilaspassi.

Eipä tuosta kymmeniä vuosia jatkuneesta reserviläisyydestä ole haitaksi asti ollut. Vielä vähemmän vaivaa tullee olemaan komennuksesta nostomieheksi. Eli mitäpä tässä muuta voi kun todeta, että samalla tavalla se on mennyt – sotilaallinen karriääri – kuin monilla muillakin, suuriin ikäluokkiin kuuluvilla miespuolisilla suomalaisilla eli siirtyminen nostoväen kolmannesta luokasta nostoväen ensimmäiseen luokkaan, ilman sen suurempia sotilaallisia ansioita. Noiden kahden nostoväen väliin ei ole mahtunut suuria sankarisuoritteita tai muita sodassa saavutettavia näyttöjä urhoollisuudesta. Ei päästy taistelujen tiimellyksessä todistamaan sen enempää rohkeutta kuin maanpuolustuksellista taistelutahtoakaan. Näin siinä pääsi käymään ja sankar’teot jäivät seuraaville sukupolville.

Tuo tarkoitus aloittaa päivän teksti sanoilla: ”Nyt on vähän”, voidaan katsoa toteutuvan toisessakin merkityksessä. Samaan aikaan, kun ikä mahdollistaa nostoväkeen siirtymisen, alkaa Piruparan elämässä vaihe, jota kutsutaan ajaksi kuudenkympin ja kuoleman välissä. Nähtäväksi jää, kuinka vähän se vähän on. Nostetta autuaampiin pakinoitsijapiireihin ei ole tullut hankituksi, joten suhdanteet näyttävät niiltä osin pikemminkin lasku-, kuin nostoväen suuntaan.

Posted by Piruparka at 03:17 PM | Comments (0)

huhtikuu 15, 2008

KORVAAMATON?

Paitsi, että vallan tiedetään turmelevan, sen tiedetään myös kasvattavan kahvassaan olevan olettamusta omien kykyjensä rajattomuuteen, jota uskoksi omasta korvaamattomuudesta myös kutsutaan. Tuollaista korvaamattomuutta uhkuva minäkuva on vaarallinen henkilöllä, joka on päässyt vallankahvaan ilman omia ansioitaan, sattuman seurauksena ja jonka omat vallassaolopyrkimykset näyttävät vaan kasvavan ja jatkuvan hamaan tulevaisuuteen.

Me suomalaiset, jotka elimme koko 25 vuotta kestäneen Kekkosen valtakauden, muistamme hänen kaikkivaltiaalliset edesottamuksensa. Kaikesta yksinvaltiudestaan huolimatta, hän vallankäyttäjänä edellytti, että käyttämänsä valta, näytti ainakin virallisesti, kansalta saadulta. Hän ei – ainakaan julkisesti – ilmoittanut valtapyrkimyksistään yleensä yhtä vaalikautta kauemmaksi, vaan valitutti itsensä, joko valitsijamiehillä tai puoluejohtajien sopimuksella uudelleen.

Vaikka kansan keskuudessa kiertäneen anekdootin mukaan, Kekkosen väitetään uskoneen omaan kuolemattomuuteensa, aloittamalla testamenttinsa sanoilla: ”Jos minä joskus kuolen…”, hänen jokainen uudelleenvalintansa oli, vähintään muodollisesti laillinen ja hieman pitkin hampain todettuna, myös demokraattinen – ainakin edustuksellisesti. Muuta yhteistä maalaisliiton Kekkosella ja keskustan Vanhasella ei tämän kirjoittajan silmissä ole, kuin vallantäyteyteen perustuva korvaamattomuuden olettamus ja ehkä usko omaan kuolemattomuuteen.

Kertoessaan puheenjohtajuus- ja pääministeriystavoitteestaan ainakin vuoteen 2015, Matti Vanhanen näyttää vähät välittävän sellaisesta pikkuasiasta, kun demokratia. Ei pääministerin, eikä edes keskustan puheenjohtajan tehtävien jatkopestiä saada pelkkänä ilmoitusasiana. Vaikka keskustan ensi kesän puoluekokouksessa, istuvalle pääministerille ei haastajaa löydykään, on Vanhaselta korskeutta ja oman puolueväkensä halveksuntaa olettaa, että niin olisi myös jatkossa. Vanhasen on vuoden 2011 eduskuntavaaleissa myös johdateltava keskusta suurimmaksi puolueeksi, mikäli pääministeriksi halajaa. Viime eduskuntavaaleissa se onnistuikin lähinnä vain tuurilla.

Vanhasen korvaamattomuuden kyllästämä vallantäyteys ihmetyttää! Onko pää niin pilvissä, että maanläheiset peruskysymykset eivät sinne asti välity? Hänen nykyinen asemansa sai alkunsa 2003, kun Jäätteenmäki joutui, (kepu)likonsteiksi paljastuneen vaalikikkailun takia, eroamaan. Sen jälkeen Vanhanen – hätätilapuheenjohtajana ja sattumapääministerinä – on pitänyt keskustan päätä nipin napin vedenpinnan yläpuolella. Viime eduskuntavaaleissa, demareiden rökäletappion siivellä, keskusta juuri ja juuri säilytti suurimman puolueen asemansa, vaikka muuten sai näpeilleen.

Posted by Piruparka at 12:43 AM | Comments (0)

huhtikuu 11, 2008

KOKEMUKSESTA

Kokemus ymmärretään yleensä myönteisenä asiana. Mitä enemmän on kokemusta, sitä parempaa menestys todennäköisesti on, vaikkapa työelämän piirissä. Näin äkkiä ei tule mieleen ensimmäistäkään sellaista asiaa tai tilannetta, missä kokemusta voisi pitää hidasteena tai peräti esteenä asioiden etenemiselle.

No, ehkä vannomatta taitaa kuitenkin olla paras. Eräänlaisena välähdyksenomaisena oivalluksena tuli mieleen, että ihmisten keskeisissä kosimisrituaaleissa, ainakin miespuolisella kosijalla saattaa mielessä liikkua toiveita kosinnan kohteen mahdollisimman vähäisestä kokemuksesta. Muissa tilanteissa kokemattomuudesta tuskin kenellekään on hyötyä.

Kokemuksista muotoutuu ajan mittaan myös muistoja. Muistoilla on merkitystä viimeistään silloin, kun kokemusten kokemiset alkavat harventua ja jossain vaiheessa loppuvat todennäköisesti kokonaan. Sitä silmällä pitäen, kokemuksia kannattaa hankkia. On jotain mitä muistella, kun se aika joskus on käsillä.

Mutta, kuten todettu, kokemusta arvostetaan erityisesti työelämän piirissä. Alan miehet – joilla kiistatonta kokemusta toki löytyy – eivät silti taida olla kovin potentiaalista ainesta työtyömarkkinoilla. Näin voisi olettaa. Kokemuksesta voin kuitenkin todeta, että muunkinlaisia kokemuksia on tullut koettua, joista seuraavassa yksi esimerkki.

Joskus, tuolla ”muinaisen” 1970-luvun puolenvälin tienoilla, tämän kirjoittaja istuskeli syntymäkotikonnuillaan Pohjanmaalla, melko taajaan, alan miesten ja toki naistenkin suosimassa ravintolassa, jota paremman kansan suulla kutsuttiin häpeämättömästi juottolaksi.

Kun aikansa kuluttaa kapakan penkkiä ja naamavärkki alkaa tulla henkilökunnalle tutuksi, saattaa käydä niin kuin ylle merkitylle. Lähtiessäni eräänä iltana ulos puheena olevasta krouvista, palttoovahdin tehtäviä hoiteleva eteisvahtimestari totesi, ilmeisen syvällisesti asiaa pohdittuaan:

– Kuulehan Piruparka, kun sä nyt muutenkin täällä istut ja kulutat aikaasi, niin sama kai se on, vaikka istuisit täällä eteisen puolella. Katsoisit vähän noiden palttoiden perään ja siinä sivussa vahtisit toisella silmällä hiukan myös järjestyksen säilymistä. Kai sitä mies mieluimmin tienaa tuplasti tai triplasti sen, mitä joutuu maksamaan, kun tislaa olutta kehonsa läpi ravintolan pisuaariin ja sitä kautta viemäriin.

Melkoisen hyvä perustelu. Ja uskokaa tai älkää, siten siinä sitten kävi, että Piruparka siirtyi salin puolelta eteiseen ja seuraavat, runsaat viisi vuotta seisoskeli oto. tuon juottolaksikin kutsutun ravintolan eteisessä ja ovella, keräten kolikoiden ja joskus vähän isompienkin tippien ohella, myös melkoisesti kokemuksia. Kunhan vaan joskus ehtisi niitä muistelemaan.

Posted by Piruparka at 12:46 AM | Comments (0)

huhtikuu 08, 2008

LUULO JA TIETO

Kovin usein, en tällä palstalla ole lähtenyt puntaroimaan eri televisio-ohjelmia. Joskus joku ohjelma kuitenkin antaa siihen aihetta.
Olen muutaman kerran katsonut Tapio Suomisen juontamaa ohjelmaa ”Kuudes aisti”. Nimi ei välttämättä ole paras mahdollinen ja äkkiä saattaisikin olettaa, että ohjelman aihepiiri liikkuisi jossain henkimaailman asioissa tai muun rajatiedon tuntumassa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan viihteen varjolla kartoitetaan sitä, mitä mieltä itse olemme ja sitä peilataan siihen, kuulummeko tietoinemme, luuloinemme tai olettamuksinemme suomalaiseen enemmistöön vai vähemmistöön.

Kun tuhannelta suomalaiselta kysyttiin, ”Onko työpaikallasi joku sinua tyhmempi?” 79 prosenttia vastasi, myöntävästi. Vastaus yllättää ainoastaan siinä, että 21 prosenttia olettaa olevansa työpaikkansa tyhmin tai kuuluvansa ainakin tyhmimpien joukkoon.

Vaikka ohjelmassa esitetään myös puhtaasti mutu-tuntumaan perustuvia kysymyksiä vaikkapa siitä, pitääkö enemmistö suomalaisista mämmistä, Piruparka näkee ohjelmassa tiettyä kutkuttavaa pirullisuutta.

Mihin siis mahtaa perustua tuo aiemmin mainitun, 79 prosenttiin nousevan suomalaisjoukon näkemys omasta fiksuudestaan työtovereihinsa nähden. ”Kuudes aisti”, televisio-ohjelma paljasti, että mitään perusteita tuon kaltaisille käsityksille ei ole olemassa. Vai mitä on sanottava siitä, että vain 72 prosenttia suomalaisista tiesi, minä vuonna Suomi itsenäistyi. (Luku ei yltänyt edes tuohon 79 prosentin määrään). Mutta parempaa seuraa.

Kuinka ihminen voi pitää työtoveriaan itseään tyhmempänä, jos ei tiedä, että tasavallan eduskunnassa istuu 200 kansanedustajaa? Nimittäin ainoastaan 61 prosenttia meistä suomalaisista, oli tuollaisesta mitättömästä pikku seikasta selvillä. Luku liikkuu keskivertovaalien äänestysprosentin tuntumassa. Miksihän?

Kovin hyvin suomalaisilla ei ole selvillä raamatunkaan tarinat. Syntymäpakana Piruparalle on täysin selvä, että Jeesuksen on kerrottu syntyneen Betlehemissä. Suomalaisista ainoastaan puolet muistaa asian, vaikka juttua on jankutettu joulu joulun jälkeen niin kauan, kun jouluja on vietetty.

Kerrottakoon vielä, että ainoastaan hieman yli puolet meistä suomalaisista tiesi Elias Lönnrotin keränneen Kalevalan. Näin ollen ei yllätä ketään, että ainoastaan 30 prosenttia tiesi (muisti), millä vuosikymmenellä vanha ylioppilastalo vallattiin.

Kaiken tämän jälkeen saattoi ainoastaan ihmetellä, että jopa 13 prosenttia suomalaisista osasi kertoa 20 miljoonan tarkkuudella Venäjän väkiluvun. Ehkä he ovat niitä, joilla on todellista perustetta olettaa kuuluvansa työpaikkansa fiksuimpiin?

Posted by Piruparka at 12:22 AM | Comments (0)

huhtikuu 04, 2008

NÄYTÖN PAIKKA

Niinhän siinä sitten kävi, että Kataisen kantti ei kestänyt, vaan itku silmässä piti mennä ja erottaa Ilkka Kanerva, joka ulkoministerin tehtäviä hoitaessaan, toimi ehdottomasti mainettaan kiitettävämmin. Tämä on tietenkin virallisesti kokoomuksen sisäinen asia. Silti totuus saattaa olla tarua ihmeellisempää.

Kokoomus valitsee ministerinsä, joten myös se, että Kanervan seuraajaksi valittiin Alexander Stubb, lienee puolueen oma asia. Kansa kuitenkin seuraa tarkkana. Rekvisiitallista meriittiä Stubbilta toki löytyy. On väitelty arvovaltaisesta opinahjosta Englannissa ja muutakin faktaa, lähinnä EU-tietämyksestä löytyy. Tuon rekvisiitan ohella, teot eivät – ainakaan Suomesta katsoen – välttämättä vakuuta ja Stubb tunnetaankin paremmin räväköistä puheistaan.

Ei Stubb ihan pystymetsästä silti ole repäisty – edes ulkopolitiikassa. Jostain aivojen uumenista kolkuttelee jokin mielikuva, että tämän Alexanderin nimi vilahteli muutama vuosi sitten jonkin ulkopoliittisen hässäkän yhteydessä. Ja aivan oikein, syksyllä 2005, silloinen ulkoministeri Tuomioja esitti näkemyksiään, että europarlamentaarikkojen toiminta saattaisi olla vastuullisempaa, mikäli olisivat ensin harjoitelleet kansallisissa parlamenteissa. Tuomioja taisi olla myös sitä mieltä, että europarlamentti sekaantui sille kuulumattomiin asioihin, kuten ulkopolitiikkaan, johon sillä ei ollut minkäänlaisia toimivaltuuksia.

Europarlamentissa kalikka kolahti ja älähdys kajahti nimenomaan parlamentin konservatiiviryhmästä. Silloin selvisi, että suomenkielisen lehtihaastattelun olisi kääntänyt eurooppalaisittain ymmärrettävälle kielelle ja vasikoinut sen edelleen europarlamentin konservatiiviryhmälle juuri Alexander Stubb, jonka poliittinen osaaminen itsellään – kuten hyvin tiedetään – ei ole koskaan saanut valmennusta Suomen eduskunnassa.

Piruparan ohella moni muukin taisi noihin aikoihin ihmetellä Stubbin motiiveja, semminkin kun europarlamentin konservatiiviryhmässä asiasta syntyi melkoinen häly. Kun seuraavan vuoden jälkipuoliskolla oli vuorossa Suomen puheenjohtajuus EU:ssa, heräsi jo tuolloin epäilys, riittivätkö Stubbille moiseen tekoon – joka uhkasi vaarantaa myös puheenjohtajakauden – henkilökohtaiset antipatiat ulkoministeri Tuomiojaa kohtaan?

Saattaa Stubb, sananvapauden suitsijana, hyvinkin sopia Vanhasen hallitukseen. Sen sananvapausmääritteet kun vaihtelevat, riippuen siitä, puhutaanko pääministerin vai ulkoministerin yksityiselämästä.

Herra Stubbilla kuitenkin on näytön paikka. Mikä on se taho, jonka asialla ollaan liikkeellä? Kaikki Suomessa kun eivät ole sitä mieltä, että Euroopan liittovaltion ja Suomen välille voisi laittaa yhtäläisyysmerkkiä. Natosta puhumattakaan.

Posted by Piruparka at 01:48 AM | Comments (0)

huhtikuu 01, 2008

OMITUISIA ARVOLATAUKSIA

Matti Vanhasen pääministerikaudella on käynyt niin, että sekä pääministerin itsensä aktiivisten toimien ansiosta, mutta myös ulkoministerinsä suosiollisella myötävaikutuksella, suuri yleisö eli kansalaiset eivät aina ole selvillä, mikä on asioiden tärkeysjärjestys eli tehdäänkö maassa enää politiikkaa lainkaan vai pyörivätkö tasavallan asiat kahden vanhenevan miehen viriiliyden julkisen käsittelyn ympärillä.

Muistissa on vielä, kun pääministeri tässä taannoin neuvoi ministereitään ja opetti mediaa. Opetuksen sisältö oli, että hallituksessa käsiteltävät asiat ovat, elleivät nyt suoranaisesti salaisia, niin ainakin repostelukiellossa siihen asti, kunnes ne tuodaan valmiina esityksinä eduskunnalle. Muutama päivä sitten pääministeri jatkoi samalla omituisella linjallaan ja julisti, että tässä maassa ei saisi ottaa esille ja käsitellä sellaisen kansanosan asioita, jotka syystä tai toisesta tai ehkä jopa hallituksen toimien seurauksena, kärsivät huonovointisuudesta tämän yltäkylläisyyden ja kaiken hyvinvoinnin keskellä. Sen sijaa olisi ylistettävä hallitusta ja keskityttävä sen saavutusten julistamiseen enemmistön elämän parantajana.

Fiksummat sanankäyttäjät toteavat, että pääministeri Vanhanen kärsii tai todennäköisesti jopa nauttii vallantäyteydestä. Piruparka toteaa, että tuo vallantäyteisyys johtuu nestemäisistä eritteistä, joita syystä tai toisesta on päässyt lirahtamaan pääministerin pääkopan täytteeksi.

Outoja arvolatauksia sisältyy myös eräisiin viimeaikaisiin lausuntoihin, jotka ovat käsitelleet ulkoministeri Kanervan edesottamuksia. Eräiden kansanedustajien, nähtävästi muista poikkeavan ymmärryskyvyn ilmeisellä myötävaikutuksella, niin mediassa kuin varsinkin kokoomusryhmän sisällä (Ben Zyskowiczia ehkä lukuun ottamatta), näytetään kovasti pohdittavan sitä, sisälsivätkö ulkoministeri Kanervan tekstiviestit tanssija Johanna Tukiaiselle muutakin sanomaa, kuin pelkkiä työasioita. Näyttäisi vahvasti siltä, että työasioiden käsittely tekstiviestien välityksellä olisi jollain tavalla hyväksytympää, kuin alapään asioihin liittyvä viestittely.

On aikoihin eletty!!! Piruparan tietämyksellä on toki rajoitteensa ja ulkoministerin toimenkuvakin on varsin laaja. Millään en kuitenkaan keksi, mitä yhteisiä työasioita voisi olla vähäpukeisella tanssitytöllä ja tasavallan ulkosuhteista ja turvallisuudesta vastaavalla ulkoministerillä.

Olen tällä palstalla jo aiemmin kysellyt tasavallan turvallisuuden perään, muiden muassa pääministerin solkenaan vaihtuvien yksityiselämien yhteydessä. Paljon huolestuttavampaa kuitenkin on, jos ulkoministerin toivotaan viestittelevän tanssitytöille mieluimmin työasioistaan, kuin pikkutuhmista seksifantasioistaan.

Posted by Piruparka at 12:59 AM | Comments (0)