« KESÄKIRJA | Vasta julkaistut | SODAN MIELIKUVAT »

elokuu 19, 2008

TULIPA NÄHTYÄ

Todettakoon heti alkuun, että en missään tapauksessa kuulu niihin ihmisiin, jotka ovat ylenpalttisen kiinnostuneita asumiseen liittyvistä uusimmista trendeistä ja virtauksista. Puhumattakaan, että vuosittain järjestettävät asuntoessut olisivat tilaisuus, johon olisi ehdottomasti päästävä tutustumaan.

Kun yli kolme vuosikymmentä sitten kävin syntymäkotikaupungissani Vaasassa tutustumassa mainitun tapahtuman antiin – jolloin ne siellä ensimmäisen kerran järjestettiin ja ympyrä tavallaan sulkeutui runsas viikko sitten, kun tämänvuotisten asuntomessujen päätöspäivänä olin tilaisuudessa perehtyä tämänkertaiseen tapahtumaan.

Otsikosta voi päätellä, että tapahtuma ei tällä(kään) kertaa juuri innostanut. Vaikka joitain hajanaisia ja huomionarvoisia yksityiskohtia, kuten lämmitykseen liittyviä fiksuja ratkaisuja esiteltiinkin, kokonaiskuva messuista oli lähinnä alakuloinen.

Joku voi olla sitä mieltä, että alakulon oireet johtuivat pelkästään vallitsevasta hintatasosta. Asuntomessutalon hankkiminen kun edellyttäisi mutu-tuntumalla keskimäärin runsaan puolen miljoonan euron rahoitusvalmiutta. Ehkä se oli yksi syy apeuteen. Kovin paljon eivät lohduttaneet edes komeat merinäköalat, kun tietää, että maa kohoaa noilla seuduilla noin metrin sadassa vuodessa ja veden syvyys kaupunginlahdella lienee nykyisin runsaan puolen metrin luokkaa.

Asuntomessutaloissa jäi vaivaamaan myös huoneiden ja muiden tilojen keskinäinen epäsuhta. Tilaa oli uhrattu käytäviin, auloihin, halleihin ja korkeisiin oleskelutiloihin, jotka saivat yksittäiset työ-, makuu- ja lastenhuoneet vaikuttamaan ahtailta kopperoilta. Jotkut, lähes seinän levyiset ja 6-8 metriä korkeat ikkunat panivat vanhan ikkunanpesijän pohtimaan sitä, miten on ajateltu ikkunoiden puhtaanapito hoitaa. Kotikonstein se tuskin onnistuu. Ehkä joku jossain on suunnitellut tarkoitukseen sopivan ja myös sisätiloihin soveltuvan nostolavalaitteen.

Käytännössä kuitenkin kaikkein eniten ärsytti asuntomessuille levinnyt terassivillitys. Jos asumisneliöitä oli tuhlattu moninaisiin käytäviin, halleihin ja auloihin, suurin haaskaus näkyi erilaisissa terasseissa, joita pihan korvikkeena löytyi lähes joka talosta. Moni ravintola olisi kateellinen moisista alueista. Suomen kesä ja terassiaika ovat kuitenkin kovin lyhyitä ja vaikka talvet nykyisin ovat entisistä ajoista muuttuneet, kolme neljäsosaa vuodesta on terassioleiluun kelpaamatonta. Olen toki itsekin viehättynyt terassielämään hyvässä seurassa eikä ajatus kesäisen auringonlaskun seuraamisesta omalta terassilta toki kuulosta hullummalta. Lumityöt lienevät kuitenkin suurin nautinto, joihin asuntomessuterasseilla on syytä varautua.

Posted by Piruparka at 19.08.08 00:36

Comments

Post a comment