Aihepiiri: Eurooppa

heinäkuu 22, 2008

EU-ELIITTI

Irlantilaisten antaessa kansanäänestyksessään tuomionsa EU:n uusimmalle versiolle perustuslaista, jonka nykyversio tuntee nimen Lissabonin sopimus, olisi olettanut, että joku olisi EU:n piirissä vilkaissut peiliin ja kysynyt, miksi näin pääsi jälleen käymään. Hollannin ja Ranskan kansanäänestyshän kaatoi viimeksi tuon saman asiakirjan.

No, syitä EU:n eliitti toki löysi. Niitä löytyi kansanäänestyksestä, jota tuo eliitti kutsuu demokratian irvikuvaksi??? On väitetty, että kansa on niin typerää, ettei se tiedä, mistä se äänestää ja siksi se äänestää väärin. Näinköhän??? EU-eliitin toimesta on uskoteltu, että irlantilaisia hämättiin Lissabonin sopimuksen vastaisilla kampanjoilla. Hämäyksen tuloksena irlantilaiset sitten hukkasivat tuon eliitin tarpeet ja tarkoitusperät. Menivät pirulaiset ja purivat heitä vuosikymmenet ruokkinutta kättä.

Kun Hollanti ja Ranska siis edellisen kerran kaatoivat tuon samaisen sopimuksen omissa kansanäänestyksissään, heitä mielisteltiin sen verran, että myönnytykseksi sopimuksesta viivattiin yli kaikki perustuslakiin viittaavat sanat. Sen jälkeen jäätiin odottamaan näissä maissa järjestettäviä vaaleja, joiden mukanaan tuomien muutosten toivottiin helpottavan myös sopimuksen hyväksymistä. Irlantilaisille tuskin mitään myönnytyksiä tehdään. EU-eliitin taholla mitä ilmeisimmin ollaan vakuuttuneita, että on ostajan vika, kun tuote ei kelpaa.

Hämmästyneellä – jopa hämmentyneellä – mielellä, on tullut seurattua myös niin sanotun vakaussopimuksen vaiheita. Tiettyjä elitistisiä piirteitä näkyy myös siinä, ketä sen noudattaminen koskee. Jo vuosia niin Ranska, Saksa kuin Italiakin ovat päässeet ilma sanktioita, kuin koira veräjästä, vaikka rikkomukset mainittua sopimusta kohtaan ovat jatkuneet vuodesta toiseen. Tuon sopimuksen yksi keskeisistä tavoitteista oli, että inflaatio EU:n alueella pysyy kurissa ja joka tavoite viime vuosina on kohtalaisesti jopa onnistunut muiden muassa Suomessa. Mielenkiintoista onkin katsoa, mitä jatkossa seuraa, kun inflaatiolukemat alkavat joka puolelle olla nopeassa kasvussa.

Me suomalaiset olemme koko EU-historiamme ajan pyrkineet esiintymään Venäjä-asiantuntijana, joka tietenkin perustuu kyseenalaiseen ystävyyteen, yhteistyöhön ja avunantoon Neuvostoliiton kanssa. Tuota kokemusta voisi varoittavin esimerkein alkaa hyödyntää viimeistään nyt, kun Euroopan unioni kaiken aikaa ja yhä enenevässä määrin, alkaa muistuttaa vanhaa Neuvostoliittoa, missä kansakunnan eliitti päätti kansan puolesta kaikista asioista. Vastustajat löysivät itsensä Siperiasta. Vai siihenkö se Venäjä-tietämyksen hyödyntäminen perustuukin? Osataan varoa ärsyttämästä eliittiä!

Posted by Piruparka at 03:52 AM | Comments (0)

heinäkuu 01, 2008

PÄSSIÄ NARUSTA

Kuin pässiä narusta, viedään suomalaisia ja muita EU-kansalaisia. Ensin puhuttiin EU:n perustuslaista, sittemmin alkoi puhe perustuslaillisesta sopimuksesta ja olikohan sitten vuorossa pelkkä perussopimus. Asia ja sisältö tuossa satoja sivuja käsittävässä asiakirjassa ovat pysyneet pääpiirteittäin kuitenkin samana. Nimeä vaan on muutettu sen verran taajaan, että sekoaa fiksumpikin. Uusin nimitys tuolle samaiselle paperiröykkiölle on Lissabonin sopimus. Virallisesti nimihirviö kuuluu: Lissabonin sopimus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta. Pieniä muutoksia siis on tehty, mutta asiasisällöltään sopimus on sama, jonka Ranska ja Hollanti taannoin kaatoivat.

Tästä uudesta versiosta ei Euroopassa ole kovin suureen ääneen huudeltu. Kauheana skenaariona kummittelee, että jotkut muutkin maat kuin Irlanti, jättäisivät sopimuksen ratifioimatta.

Suomessa eduskunta hyväksyi sopimuksen lähes salaa 11. kesäkuuta äänin 151 – 27. Hyväksyminen tapahtui tilanteessa, jossa kaikkien – niin kansalaisten, kuin tiedotusvälineidenkin – huomio oli keskittynyt vaalirahoitussotkujen setvimiseen. Tarkoituksellako? Se jäänee salaisuudeksi. Populistisesti erittäin sopivaan saumaan vaalirahoitukseen liittyvät kiemurat kuitenkin alkoivat olla esillä. Nyttemmin kiinnostus koko asiaa kohtaan on lopahtanut.

Irlanti siis hylkäsi sopimuksen ja seitsemällä muulla maalla ratifiointi on vielä edessä. Miksi sitten Irlanti teki hylkäävän päätöksen? Siksi, että siellä järjestettiin asiasta kansanäänestys. EU-lähteistä on väitetty, että irlantilaiset äänestivät omaa hallitustaan vastaan – eivätkä suinkaan Lissabonin sopimuksesta. Piruparka on kuitenkin vakuuttunut, että jos suomalaisille tai muiden – jo sopimuksen hyväksyneiden – EU-maiden kansalaisille, olisi uskallettu antaa mahdollisuus äänestää, tulos olisi ollut varsin dramaattinen.

Lissabonin sopimuksen myötä (mikäli koko EU sen hyväksyy), häviää EU:sta ne demokratian rippeetkin, joita sieltä vielä saattaa esiintyä. Suomen yli 5-miljoonaista kansaa edustavat 16 euro-parlamentaarikkoa eivät nykyisellään ole demokratian malliesimerkki, puhumattakaan komissiosta tai muista EU:n toimeenpanevista elimistä, joiden toimesta EU:n lakiesityksiä pääosin junaillaan.

Neljä kertaa vuodessa huippukokoukseen kokoontuvat Euroopan neuvoston jäsenet ovat toki demokraattisilla vaaleilla valittuja poliitikkoja, jotka nimellisesti siunaavat EU:n tekemät päätökset. Heidän kokouksensa kuitenkin pidetään tiiviisti suljettujen ovien takana. Että se siitä demokratiasta, jota tässä ollaan viemässä, kuin pässiä narun päässä.

Posted by Piruparka at 01:38 AM | Comments (0)

lokakuu 30, 2007

KOPLAUSTA KEPULAISITTAIN

Osa Matti Vanhasen johtamasta keskustasta ja nimenomaan sen perinteinen, maatalousväestöä edustava osa, tuntuu kokevan kaipausta Kauko Juhantalon sisään ajamaan ja sen kautta - keskustassa ilmeisenä - perintönä kulkevaan koplausharrastukseen. Kuten hyvin muistetaan, keskustan ministerinä Juhantalo pyrki ministerin asemaa hyväksikäyttäen, yhdistämään silloisen Tampellan pelastamiseen tarvittavan valtion rahoitusratkaisun ja omien yhtiöidensä rahoituksen säästöpankkiryhmästä, nimittäen tätä toimintaa koplaamiseksi.

Sana koplaus on läheistä sukua sellaisille ilmaisuille kuten iltalypsy ja lehmänkaupat, joiden molempien toimintojen aktiivisena harrastajana keskustaa on pidetty vuosien ja vuosikymmenien saatossa varsin aikaansaavana. Nyt esillä olevilla koplaustoimilla haluttaisiin sitoa yhteen eli koplata Suomen maksamat, kansalliset 141-tuet ja EU:n uudistussopimuksen eli entiseltä nimeltään, perussopimuksen lopullinen hyväksyminen. Keskustan etelänsuomalaista maatalousväestöä edustavan kannattajajoukon lisäksi, koplaus-suunnitelmiin näyttävät olevan ihastuneita myös pienempien oppositiopuolueiden vallankäyttäjät.

Piruparan - joka asfaltilta sivuun astuessaan nyrjäyttää nilkkansa - on tietankin täysin sopimatonta ottaa kantaa siihen, tarvitaanko Etelä-Suomessa mainittuja, alun perin siirtymäkaudeksi tarkoitettuja tukia. Sanalla siirtymäkausi on kuitenkin merkitystä. Koplausta kannattavat kepulaiset väittävät, että ei Etelä-Suomen ilmasto siirtymäkauden aikana ole miksikään muuttunut, joten tukea tarvitaan edelleen. Tämän kirjoittaja ymmärtää asian kuitenkin niin, että nyt jo 12 vuotta kestänyt siirtymäkausi olisi mahdollistanut sopeutumisen 141-tuen päättymiseen ja tuotannon muuttamisen sellaiseksi, että mainitulla tuella ei olisi niin ratkaisevaa merkitystä. No, nämä ovat tietenkin vain mietteitä, joita tiedotusvälineitä seuraamalla kansalaiselle syntyy.

Kansalaiselle on kuitenkin jäänyt epäselväksi, mikä on se logiikka, millä EU:n uudistussopimusta ja 141-tukea edes voitaisiin koplata. Mikäli olen ymmärtänyt, uudistussopimusta käsitellään hallitusten välisessä konferenssissa ja 141-tuki on komissioin toimivaltaan kuuluva asia. Molemmat ovat tietenkin EU:n toimielimiä, mutta eivät ymmärtääkseni sekaannu toistensa toimialoihin. Tietysti yhdellä luukulla asioiminen on fiksu ja kannatettava tavoite, mutta edes Suomessa ei taida onnistua, että joku ryhmä tai vaikka vähän isompikin joukko ihmisiä alkaisi painostaa VR:ää saadakseen tahtonsa läpi Finnairissa. Tämä kannattaa muistaa, kun koplaus-suunnitelmia alkaa rakennella.

Posted by Piruparka at 04:07 AM | Comments (0)

lokakuu 23, 2007

SILMÄNKÄÄNTÖTEMPPU

Silmänkääntötemppu on varsin lievä ilmaisu sille, kun eurooppalaisten päättäjien toimesta kansalaisia kusetetaan saman sopimuksen erilaisilla nimillä. Tuota eurooppalaista sopimusta on tässä vuosien saatossa kutsuttu milloin Euroopan perustuslaiksi, milloin EU:n peruslailliseksi sopimukseksi tai lievimmilläänkin, pelkäksi perussopimukseksi. Nyt tuo samainen sopimus on jälleen kerran allekirjoitettu ja myös ristitty uudelleen. Tuossa viimeviikkoisessa Lissabonin kastetilaisuudessa sopimuksen tämänkertaiseksi nimeksi vahvistettiin - uudistussopimus (Reform Treaty). Mikä jo nimenäkin osoittaa ilmeistä taisteluväsymystä, niin mielikuvitukseton se on.

Uudistussopimuksesta on karsittu kaikki sellainen, mikä aiheuttaisi assosiaatioita perustuslakiin, jotka ärsyttivät ainakin Britanniaa, Ranskaa ja Hollantia, joista kaksi jälkimmäistä kansanäänestyksessään kaatoivat edellisen, vuonna 2004 allekirjoitetun, sopimuksen. Uudistussopimuksen sisällöstä ainakin 90 prosenttia on samaa kuin edellisessä ja uutta on vain nimi sekä jotkut yliviivaukset, kuten EU:n lippu ja hymni, joita ilmaisuja ei tiettävästi esiinny viime viikolla hyväksytyssä uudistussopimuksessa.

Uudistussopimuksen mukaan, Euroopan unionille valittaneen myös presidentti ja ulkoministeri, joita ei kuitenkaan saa kutsua presidentiksi ja ulkoministeriksi. Ja vaikka Italia ja Puola iltalypsyllään saivat kiristetyksi joitain lisäetuja itselleen, yli 300-sivuinen asiakirja - kuten todettu - on lähes edellisen kopio eli sisällöltään sama sopimus kuin jo kertaalleen hylätty sopimus. Nyt vaan uskotellaan, että viime viikolla allekirjoitettu sopimus on joku muu kontrahti, jota ei enää tarvitsekaan hyväksyttää kansanäänestyksissä, vaan poliitikkojen hyväksymä ratifiointi riittäisi.

No, Suomihan - EU:n mallioppiluutaan korostaakseen - ratifioi (lopullisesti hyväksyi) jo sopimuksen edellisen versioin, vaikka hyvin oli tiedossa, että se ei sellaisenaan koskaan tulisi voimaan. Suurten ja korkealentoisten selitysten mukaan tuon ratifioinnin piti korostaa Suomen edellisen EU-puheenjohtajakauden alkutavalta, mutta jostain syystä koko ratifiointi unohtui ja ehti mukaan vasta puheenjohtajakauden viime metreille. Mikä suurten puheiden jälkeen oli vähintäänkin noloa.

Mikäli lainkaan on luottamista siihen, miten hallitusvalta Suomessa toimii, on todennäköistä, että lähiaikoina tasavallan hallitus marssittaa tuon saman sopimuksen uudella nimellään, jälleen eduskunnan ratifioitavaksi. Mieleen hiipii ajatus, että kannattaisiko mallioppiluuden osoittamista hieman jarrutella ja katsoa, miten muualla Euroopassa tällä kertaa tämän uudistussopimuksen käy. Muuten samaa sopimusta saadaan lopullisesti hyväksyttää eduskunnalla kerta toisensa jälkeen.

Posted by Piruparka at 04:50 AM | Comments (0)

toukokuu 19, 2007

JUONITELTU VERSIO

Parisen vuotta sitten sekä Ranska, että Hollanti hylkäsivät kansanäänestyksissä EU:n perustuslaillisen sopimuksen, jota noihin aikoihin Suomessa virallisesti ja ilman mitään tunnontuskia kutsuttiin täysin julkeasti – EU:n perustuslaiksi.

Noiden hylkäävien kansanäänestysten jälkeen tiedettiin täysin mahdottomaksi, että mainittua sopimusta koskaan tultaisiin hyväksymään ilman siihen tehtäviä muutoksia. Siitä huolimatta monet maat – muiden muassa Suomi – innokkaana häntää heiluttaen, ratifioi sopimuksen. Ja kuten muistetaan, varsin heppoisin perustein.

Nyt näyttää siltä, että monissa maissa tuota perustuslaillisen sopimuksen nimeäkin vastustetaan jo niin voimakkaasti, että se tultaisiin todennäköisesti hylkäämään ainakin jossain niistä maista, joissa edellytetään kansanäänestystä ratifiointipäätöksen tueksi. Vastustuksen syy lienee se, että sopimuksessa esiintyy käsitteitä, jotka ovat omiaan viemään Euroopan unionia kohti kansallisvaltioiden yläpuolelle sijoittuvaa eurooppalaista ”supervaltiota”. Sellaiseen muualla Euroopassa – ainakaan kansan keskuudessa – ei ole valmiuksia, vaikka suomalaiset päättäjät ”supervaltiota” näyttävät ratifiointipäätöksellään kannattavankin.

Ollaan siis tilanteessa, että perustuslaillisen sopimuksen teksti olisi saatava voimaan, mutta osa jäsenmaiden kansalaisista vastustaa koko ajatusta siinä määrin, että mahdollisuuksia läpimenoon ei ole. Mikä neuvoksi? Juonittelu on jokapäiväistä politiikan kulisseissa, joten keinot käyttöön. Ensimmäiseksi koko 340-sivuisesta asiakirjasta on karsittava kaikki kohdat missä puhutaan perustuslaista, jolloin jäljelle jää ainoastaan sopimus. Sopimuksiahan EU:ssa voi tehdä, ne eivät vaadi kansanäänestyksiä. Kun sopimuksesta pyyhitään yli vielä sellaiset ”supervaltion” tunnusmerkit kuin Eurooppa-hymni, Eurooppa-päivä ja EU:n lippu, ollaan jo pitkällä. Kun vielä luovutaan EU:n ulkopoliittisen johdon kutsumisesta ulkoministeriksi, homma on jo siinä mallissa, että EU-maiden parlamentit voivat hyväksyä asiakirjan pelkästään voimassaolevien sopimusten muutoksena ilman kansanäänestyksiä. Näin tultaneen juonittelemaan mahtipontisesta EU:n perustuslaista pelkkä sopimus, joka sisältönsä puolesta pysyy ennallaan, mutta ei edellytä kansan antamaa siunausta.

Mielenkiinnon kohteeksi joutuu sopimuksen sisältämä turvatakuu-klausuuli ja Natoon kuulumattomien maiden suhde siihen. Minkälaista hyväksymistä edellyttävät valmiiksi ratifioituun sopimukseen tehdyt ”pienet” muutokset? Seuraava(t) puolustuspoliittinen selonteko onkin mielenkiintoista luettavaa.

Posted by Piruparka at 02:36 AM | Comments (0)

toukokuu 15, 2007

PALUU MAAN PINNALLE

Ajasta, jolloin Eurovision iskelmälaulukilpailut – sittemmin suomalaisittain euroviisut – tarjosivat tämän kirjoittajalle jonkinasteista huvia tai ajanvietettä, on kulunut kymmeniä vuosia. Kunnes nyt, armon vuonna 2007 tuntui lähes velvollisuudelta seurata Suomen lähes 50-vuotisen euroviisuhistorian ensimmäisiä kotikisoja.

Puitteet olivat mahtavat. Ellei olisi tiennyt mistä on kysymys, olisi voinut olettaa, että lauantai-illan televisio-ohjelmissa esiteltiin joidenkin kulissi- ja valoilmiöihin erikoistuneiden ammatti-ihmisten työnäytteitä. Ja sitä se todennäköisesti olikin. Sadalle miljoonalle ihmiselle näkyvä esitys on asianomaisille korvaamaton tilaisuus esitellä omaa lavaste- ja tehosteosaamistaan.

Musiikin kanssa valoshow’lla näytti olevan varsin vähän tekemistä. Tai ehkä on niin, että vuosikymmeniä seuraamatta olleet viisukisat ovat vuosien saatossa muuttuneet joksikin muuksi kuin iskelmälaulukilpailuiksi. Jos viimevuotista, monina uusintoina näytettyä Lordin esitystä olisi katsellut ilman tietoa, mistä oli kysymys, ihan ensimmäisenä ei mielleyhtymä olisi suuntautunut musiikilliseen ohjelmanumeroon.

Näyttää siltä, että laulukilpailussa kisailevat jo edellä mainittujen lavastajien ja tehostenikkareiden ohella myös mielikuvituksellisimpien asujen valmistajat. Tällä kertaa teletapiksi pukeutuneelta Outi Nyytäjältä näyttäneine solisteineen, Ukrainan joukkue sijoittui kuitenkin vasta toiseksi. Toisaalta eivät asutkaan vetäneet vertoja Lordin viimevuotisille.

En seurannut kilpailukappaleiden karsinoja, en niiden ennakkoesittelyjä tai semifinaalia ja kuulin kaikki esitetyt viisut lauantain kisassa ensimmäistä kertaa. Unkarin blues-tyyppinen ja Irlannin kansanlaulua muistuttavat esitykset poikkesivat massasta. Ensimmäinen aidosti edukseen ja jälkimmäinen muistuttamassa, että jotain pysyvääkin euroviisuista löytyy. Myös Serbian voittajakappale oli huomattavasti perinteisempää euroviisukamaa kuin vaikkapa Suomen sekavalta kuulostava, tyylitelty rokkipläjäys. Yksi asia voittajaesityksessä jäi hieman epäselväksi. Viestittikö kisan voittanut, Serbian naisyhtye tarkoituksella ja mitä ilmeisimmällä lesbo-lookiin pukeutumisellaan, niitä piirteitä, joita euroviisukulttuuriin viime aikoina on yhdistetty?

Menestyminen jatkossa näyttäisi mitä kiistattomimmin edellyttävän ainakin hyviä suhteita naapurimaihin. Vuoden kestäneen huuman jälkeen Suomi kuitenkin palautettiin takaisin maan pinnalle. 17. sija todisti jälleen kerran, että Suomesta ei ole euroviisumaaksi, kuin korkeintaan hirviötasolla.

Posted by Piruparka at 02:38 AM | Comments (0)

joulukuu 19, 2006

LAAJENNUS VAI VALLOITUS

Uskontojen ohella, uusien alueiden valloitus ja alistaminen lienee kautta aikojen ollut yksi sotiin eniten yllyttäneistä kannustimista. Vallanhimo on kaiken aikaa kasvuun pyrkivä luonteenpiirre. Toisin sanoen, mitä enemmän valtaa, sitä enemmän mieli sitä halajaa.

Vuosisatojen saatossa Euroopassa on käyty lukemattomia sotia. Alueita on vallattu, valloitettu ja miehitetty. Kukaan ei liene selvillä siitä, mikä alkuperäinen lähtötilanne on ollut. Sotiminen on kuitenkin rankkaa puuhaa ja se vie rutkasti rahaa.

Toisen maailmansodan jälkeen Eurooppaa piti jälleenrakentaa. Menemättä sen enempää yksityiskohtiin, todettakoon, että vallitseva energia- ja raaka-ainepula antoi sysäyksen sille, että Saksan hiili- ja Ranskan teräsvarannot päätettiin saattaa ylikansallisen hallinnon alaisuuteen. Tästä, kahden sodanaikaisen vihollisen yhteisestä intressistä, sai alkunsa Euroopan unioni. Alkuun sen ”ytimen” muodostivat Ranska, Italia, Belgia, Hollanti ja Luxemburg, yhdessä sodan aikaisen miehittäjänsä, Saksan kanssa, joka sekin joutui miehitetyksi, mutta vasta sodan jälkeen.

Sotien runtelemassa ja miehityksiin kyllästyneessä Euroopassa kahden maan hiili- ja terästeollisuuden intressit poikivat fiksun oivalluksen yhdistyneestä Euroopasta. Innokkaimmat alkoivat puhua liittovaltiosta ja jotkut jopa Euroopan Yhdysvalloista. Ei tarvitse sotimalla valloittaa alueita, kun naapurit ihan vapaaehtoisesti ja vieläpä innokkaasti ovat liittymässä yhteiseen valtioiden liittoon.

Kaikki vielä hyvin. Vaikka pientä mammuttitautia olikin havaittavissa, porukkaan pyrkiville asetettiin kovia kriteereitä täytettäväksi ennen hyväksymistä. Kunnes suuruudenhulluus pääsi valloilleen. Muuttuuko integraatio sievillä laajentumislausunnoilla kaunistelluksi Euroopan valloitukseksi? Edellisessä, kymmenen uutta jäsenmaata käsittävässä, laajentumisessa oli jo havaittavissa lipsumista valintakriteereistä. Bulgarian ja Romanian kohdalla toteutetaan ensin jäsenyys ja sitten vasta tarkkaillaan kriteerien täyttymistä. Turkin valloitusta vielä muodon vuoksi jarrutellaan. Tuskin kuitenkaan kovin pitkään.

Mielenkiintoista muuten on, kuinka nyt päättyvällä EU_puheenjohtajakaudella tasavaltamme korkea-arvoiset edustajat näyttivät kovasti viihtyvän Euroopan presidentin, pääministerin ja ulkoministerin rooleissa, joiksi Halosta, Vanhasta ja Tuomiojaa puheenjohtajakautena komeasti tituleerattiin.

Posted by Piruparka at 02:49 AM | Comments (0)

joulukuu 05, 2006

TULUSKUKKARO

Tämä, vielä meneillään oleva Suomen puheenjohtajuuskausi EU:ssa alkaa vetää viimeisiään. Vajaa kuukausi on jäljellä toimikaudesta, jonka piti olla tasavallan hallitukselle ja erityisesti Matti Vanhaselle suurta juhlaa ja ensimmäisen pääministerikauden loistava päätös. Kiirettä pitää, mikäli onnistuminen on tavoitteena. Tässä vaiheessa kun näyttää jo siltä, että suuret sanat ovat jäämässä näyttöä vailla oleviksi, ontoiksi haaveiksi.

Miten se nyt menikään, kun hiiren piti räätälinä tehdä kissalle takki? Takkikangas hupeni hiiren hölmöilyistä niin, ettei siitä riittänyt aineeksi edes tuluskukkaroon.

Jostain syystä tuo vanha ja opettavainen tarina tuli mieleen, kun pääministeri viime viikolla alkoi hieman yllättäen puhua EU:n perustuslaillisen sopimuksen ratifioinnista. Senhän piti olla ratifioituna jo heti EU-puheenjohtajuuskauden alussa. Ensinnäkin korostamassa Suomen innokkuutta liittyä mukaan EU:n valtavirtaan??? Mutta ennen muuta, sen piti olla tukemassa Suomen puolivuotista puheenjohtajuutta.

Kun Suomen puheenjohtajuuskauden alkumetreille sijoittunut Libanonin kriisi saatiin – ulkoministeri Tuomiojan esittäessä pääroolia – hoidettua pois päiväjärjestyksestä, innostuivat suomalaiset siitä niin, että samalla kertaa päätettiin EU:n puheenjohtajana hoidella pois agendalta 1970-luvulta asti hiertänyt Kyproksen ongelma, ratkaista Turkin jäsenyysneuvottelut sekä selvittää Euroopan energia-asiat ja Venäjä-suhteet. Siinä huumassa unohtuivat sellaiset pikkujutut, kuten EU-sopimuksen ratifiointi.

Näyttää vahvasti siltä, että aika ja ”kangas” on kulumassa vähiin, kun pääministeri äkkiä muistaa, melkein koko puheenjohtajakaudeksi unohtuneen, EU:n perustuslaillisen sopimuksen. Kun - Tuomiojan junailemaa - Libanonin kriisin hoitoa seurannutta kiitosta ja Lahden kokouksen saamaa pientä myötätuntoa lukuun ottamatta, kutakuinkin kaikki tyhjät lupaukset ovat jäämässä haaveiksi ja pelkkien suurten sanojen kategoriaan, alkaa Vanhasen pää jälleen kääntyä vanha lempilapsensa – EU:n perustuslakisopimuksen – puoleen.

Kuinkas tässä nyt näin on käymässä? Mitattiinko takkikangas väärin vai leikeltiinkö se piloille? Riittääkö kangasta enää edes tuluskukkaroon? Nyt todella nähdään, mitä suurista puheista seuraa. Suomen EU-puheenjohtajuudesta on syntymässä korkeintaan tuluskukkaro, jos edes sitä.

Posted by Piruparka at 05:18 AM | Comments (0)

syyskuu 29, 2006

JALKAA JARRULLE

Tavallisen, EU:n laajentumiskuumetta sivusta seuraavan rivikansalaisen, on ollut vaikea ymmärtää, mikä jumalaton kiire on saada mukaan unioniin maita, jotka eivät siihen ole valmiit, puhumattakaan sellaisesta maasta kuten Turkki, joka suurimmalta osaltaan on aina laskettu kuuluvaksi maanosaan nimeltä Aasia.

Bulgarian ja Romanian EU-jäsenyys on hyväksytty alkavaksi tammikuussa 2007. Nämä nyt sentään kuuluvat vielä Eurooppaan, kovin pitkä tie lienee kuitenkin vielä kuljettavana, ennen kuin kaikki jäsenyyskriteerit ovat tulleet täytetyksi. Lyhyen palstatilan vuoksi tulkoon esimerkin vuoksi mainituksi ainoastaan se, että korruptoitumisasteeltaan Romania kuuluu samaan luokkaan Mongolian kanssa ja Bulgaria löytyy listalta Kolumbian tuntumasta. Eli 158 maan korruptioluettelossa Romania on sijalla 85 ja Bulgaria löytyy kohdasta 55. EU:n maksamille maatalous- ja muille tuille löytyy siis takuuvarmasti ottajia. Tehtyä ei taida silti saada tekemättömäksi. Euroopan unionin uskottavuus kuitenkin on koetuksella, kun jäsenyysvaatimukset ovat monilta osin vielä saavuttamatta. Laajentuminen näyttää EU:lle olevan itsetarkoitus.

Aivan toisella tasolla uskottavuutta koettelevat pyrkimykset saada Turkki EU:n jäseneksi. Toivoa sopii, että Bulgarian ja Romanian tuleva jäsenyys vajaakuntoisina ei toimi ennakkotapauksena Turkin kohdalla. Vaikka Turkin - teoreettinenkin – jäsenyys, on hamassa tulevaisuudessa, on mietittävä, onko sen myötä myös harkittava EU:n nimen muuttamista Euraasian unioniksi?

Jotkut, ilmeisen pahoja vainoharhoja potevat ihmispolot ovat puolustaneet Turkin EU-jäsenyyttä sillä, että Turkki islamilaisena maana ja EU:n jäsenenä tulisi toimimaan puskurina, mikäli muslimit joskus intoutuisivat laajentamaan omaa reviiriään kohti Eurooppaa. Jokaisen sopii pohtia, kumpi tuonkaltaisessa tilanteessa painaisi vaa’assa enemmän, uskonto vai EU:n jäsenyys.

EU-komission puheenjohtaja José Manuel Barroso sanoi tässä alkuviikolla, että EU-laajeneminen on pantava jäihin Romanian ja Bulgarian jäsenyyden jälkeen. Ilmeisen viisas mies - ja rohkea, kun uskaltaa sanoa ääneen sen mitä ihmiset mielissään miettivät. Kovin paljon viisautta ei sen sijaan ollut suomalaisen laajentumiskomissaari Olli Rehnin toimissa, hänen kiirehtiessään oitis kumoamaan esimiehensä lausuntoja. Joka tapauksessa, nyt jalkaa jarrulle EU:n laajentumisvouhotuksessa.

Posted by Piruparka at 02:31 AM | Comments (0)

elokuu 08, 2006

MYRSKYN SILMÄSSÄ

Tuskin kukaan osasi aavistaa, että Suomi joutuisi heti EU:n puheenjohtajakauden alkajaisiksi päärooliin tilanteessa, missä selvitellään Lähi-idän ongelmia. Tämänkin palstan pitäjä on tullut aiemmin hieman irvailleeksi runsaasta matkailusta, jota puolivuosittain vaihtuvat EU:n puheenjohtajuudet jäsenmaiden edustajilta edellyttävät. Viimeistään nyt on kuitenkin tullut selväksi, että Euroopan unionin puheenjohtajuus saattaa merkitä muutakin kun edustavia kokouspaikkoja, Suomen suven esittelyä ja laajan poliisiorganisaation tehokasta hallintaa.

Erkki Tuomioja on joutunut myrskyn silmään puheenjohtajamaan ulkoministerinä. Lähes kaikki EU:n ulkoministerit kokoontuivat Tuomiojan johtamaan kokoukseen viikko sitten. Silloin tavalliselle suomalaisellekin tarjottiin pieni – tiedotusvälineiden välittämä - mahdollisuus vilkaista raollaan olevasta ovesta, mitä isot pojat sisäpuolella puuhastelivat. On myönnettävä, että suurista asioista päätettäessä, kovin pienestä yksimielisyyteen pääsy tuntuu olevan kiinni. Onko yhteinen päätös tilanteen rauhoittamiseksi kirjoitettava muotoon, ”vaaditaan välitöntä tulitaukoa” vai niin, että ”vaaditaan välitöntä vihollisuuksien lopettamista, mistä seuraa kestävä tulitauko"? Tuonkaltainen saivartelu kuulostaa maallikosta hiusten halkomiselta. Semminkin, kun väkivalta edelleen jatkuu. Toki on todettava, että oli vaatimuksen sanamuoto mikä hyvänsä, se jäisi pelkäksi fraasiksi, ellei vaatimusta kukaan noudattaisi. Nähtäväksi jää, kuinka Tuomiojan EU:n testitilanteeksikin lanseeraama menettely tulee jatkossa toimimaan.

Tuomiojan sukkuloidessa näyttävästi ja luontevanoloisesti siellä missä tapahtuu, pääministeri Vanhasta on moitittu hänelle niin luonteenomaisesta harmaudesta ja näkymättömyydestä, haettaessa ratkaisua Lähi-idän kriisiin. Asiaa tiedusteltaessa, pääministerin olemuksesta heijastui kiusaantuneisuus, jopa suoranainen närkästys. Hän luonnollisesti vakuutteli, että hommat ovat hanskassa ja että Suomen ja EU:n Lähi-idän politiikka on huolellisesti yhteen sovitettu ja että hänen roolinsa on taustalla tehdä näkymätöntä työtä, josta ei julkisuuteen kerrota. Niinpä niin. Kovin näkymättömäksi Vanhasen puuhastelua ei silti voi sanoa, paitsi tietysti Lähi-idän osalta. Ehkä pääministerillä ja ulkoministerillä on työnjako? Tuomioja hoitelee Lähi-idän tilanteen ja Vanhasen työsarkaan kuuluu maatalousnäyttelyt ja uuden naisystävän esitteleminen kansalle.

Posted by Piruparka at 04:21 AM | Comments (0)

kesäkuu 13, 2006

PUHEENJOHTAJA

Aikaa on kaksi ja puoli viikkoa siihen, kun alkaa Suomen puheenjohtajuus Euroopan unionissa. Mikäli uutisia on tullut seurattua huolimattomasti, voisi olettaa, että EU on ollut ilman puheenjohtajaa viimeiset seitsemän vuotta. Se aika on kulunut, kun Suomi edellisen kerran hoiti tehtävää. Muiden maiden puheenjohtajuuksista on uutisissa kerrottu vain ohimennen. Tästä voisi päätellä, että puheenjohtaminen EU:ssa on tärkeää ainoastaan silloin, kun hommaa hoitaa Suomi.

Jos tehtäisiin kysely suomalaisten keskuudessa, melko moni osaisi vastata kysymykseen: Mikä maa on EU:n puheenjohtajamaa loppuvuonna 2006? Harvempi kykenisi kertomaan, kuka tehtävää on hoitanut alkuvuoden ja tuskin kukaan osaisi sanoa, mitkä kaksi maata EU:n puheenjohtajuutta hoitavat ensi vuonna. Suoranaista asiantuntemusta edellyttäisi, että tietäisi, koska Suomi seuraavan kerran on johtamassa puhetta EU:ssa. Voidaan syystä kysyä: Mitä suomalaiset muistavat muiden EU-maiden puheenjohtajakausilta? Joitain sopimuksia on nimetty sen paikkakunnan mukaan, missä sopimus on allekirjoitettu. Muuten puheenjohtajakaudet eivät eurooppalaisia taida juurikaan hetkauttaa, paitsi tietenkin suomalaisia silloin, kun tehtävä osuu omalle kohdalle.

On selvää, että EU:n puheenjohtajuus nostaa tehtävää hoitavan maan profiilia niiden silmissä, jotka järjestettäviin kokouksiin osallistuvat. Kun Suomessa puheenjohtajakaudella pidetään yli 130 kokousta ja joiden osanottajat avustajineen, neuvonantajineen ja muine tukihenkilöineen saapuvat 25:stä EU:n jäsenmaasta, kokousvieraiden määrä nousee reippaasti yli 10 000. Kun tähän päälle lasketaan eri tiedotusvälineiden toimittajat, liikutaan henkilömäärissä, jotka varmasti aiheuttavat matkailun edistäjissä myötätuntoisia ajatuksia. Muodostaahan tuollainen ihmismäärä ainakin teoriassa potentiaalisen markkinointireservin, mikäli ovat näkemäänsä ja kokemaansa tyytyväisiä.

Tuoko Suomen EU-puheenjohtajuus mukanaan muutakin, kuin poliitikkojen, virkamiesten ja toimittajien matkailua maahamme, sitä voi pohtia. Mikäli kysymys on pelkästään tasavallan ja sen pääministerin itsetunnon kohottamisesta, kovin on hintavaa puuhaa.

Posted by Piruparka at 02:44 PM | Comments (0)

toukokuu 09, 2006

”MONINAISUUDESSAAN YHTENÄINEN”

Uskon, että vaikka otsikon sanaparin tarkoitus selviäisikin, ei kovinkaan moni asiaan perehtymätön osaa yhdistää sitä tähän päivään eli 9.5. Tulkoon tässä kerrotuksi, että tänään on päivä jolloin Suomessakin vietetään (muuten jo kahdettatoista kertaa) Eurooppa-päivää ja tuo yllä oleva sanapari on Euroopan unionin tunnuslause.
Asioista perillä olevat tahot tietävät kertoa, että se on yksi EU:n virallisista tunnuksista, joka ensimmäistä kertaa on otettu käyttöön vuonna 2000. Kaikki ne suomalaiset, jotka ovat lukeneet vuonna 2004 allekirjoitetun Euroopan perustuslakia koskevan sopimuksen, tietenkin tietävät, että mainitun sopimuksen 1-8 artiklassa mainitaan Euroopan unionin tunnukset ja tuo sanapari on yksi niistä.

Muita tunnuksia ovat tietenkin tämä 9.5. vietettävä Eurooppa-päivä, jota monet haluaisivat jo nyt juhlia Euroopan unionin kansallispäivänä.

Sinikeltainen tähtilippu on tietysti myös yksi EU:n tunnuksista, joka yhä enenevässä määrin toivottaisiin nähtävän kansallislipun rinnalla ainakin valtiollisissa ja kunnallisissa lippusaloissa. Tämä ilmiö tulee näyttäytymään lähiaikojen Suomessa. Puoli vuotta kestävän EU:n puheenjohtajapestin aikana Suomessa kun tullaan järjestämään ainakin 130 erilaista EU-kokousta ja tilaisuutta, joten liputuksen aiheita tulee riittämään. Aiheesta assosioituu mieleen, että ehkä yksi EU:n tunnuksista voisi olla myös, että se mahdollistaa valtaisan virkamiesjoukon kotiolot voittavan matkailun ympäri Eurooppaa. Erilaisia kokouksia kun puheenjohtajamaan ohella järjestetään aina myös Brysselissä ja niitä riittää usein vielä muihinkin maihin.

Kaikilla kansallisvaltioilla on oma kansallislaulunsa tai -hymninsä. Euroopan unionin erilaiset tunnukset kuvastavat joidenkin tahojen suurta halua muodostaa EU:sta liittovaltio. Siksi EU:lle on pitänyt saada myös oma hymninsä. Todettakoon, että hymnin kuulostaminen ennestään tutulta, johtuu siitä, että se on osa Ludwig van Beethovenin säveltämää 9. sinfoniaa.

Viimeinen ja tutuin EU:n tunnuksista on tietenkin raha eli euro. Se on tullut suomalaisillekin jo niin tutuksi, että sitä ei juuri vanhasta markasta erota. Kaikki hinnat kun alkavat olla euroissa samaa suuruusluokkaa, kun ne vielä muutama vuosi sitten olivat markoissa.

Posted by Piruparka at 02:08 PM | Comments (0)

tammikuu 06, 2006

ENERGIARIIPPUVUUS

Viime päivien uutisoinnit ovat paljastaneet, mitä tarkoittaa, kun maa on riippuvainen toisen maan energiatoimituksista. Kysymys ei välttämättä ole yksinomaan hinnasta, kuten esillä olleessa, Venäjän ja Ukrainan välisessä kiistassa, väitettiin olevan. Kaasuhanojen sulkemisella tai sähkötoimitusten katkaisemisella voidaan talvipakkasilla vauhdittaa monenlaisten vaatimusten läpimenoa. Nyky-yhteiskunnat ovat niin energiariippuvaisia, että sen saatavuuden kaikissa olosuhteissa, varmistaa ainoastaan mahdollisimman korkea omavaraisuusaste.
Suomeen tuodaan itärajan takaa niin kaasua kuin sähköäkin. Tyrkyllä olisi tiettävästi enemmänkin, ainakin sähköä. Saksaan menevään ja Suomenlahden pohjaan rakennettavaan kaasuputkeen, suomalaisten ei haluta rakentavan omaa haaraansa. Ehkä pelätään, että siitä olisi liian helppo lirutella kaasua maksamatta, niin kun väitetään Ukrainan tehneen omasta putkestaan.
Itäisessä Euroopassa sijaitsevat entisen Neuvostoliiton vasallivaltiot ovat Natoon ja EU:hun liittymisestään ja näiden antamasta turvallisuudentunteesta huolimatta, hyvin energiariippuvaisia Venäjästä. Yhä enenevässä määrin myös läntisempi osa Eurooppaa on innostunut venäläisestä energiasta ja erityisesti sen kaasuvaroista. Se toki venäläisille sopii – Euroopan valloitus energiamarkkinoiden välityksellä. Äiti-venäjän kolhiintunutta suurvaltaidentiteettiä lääkitsisi kummasti mahdollisuus, että Moskovasta käsin päästäisiin tanssittamaan Eurooppaa, sulkemalla ja avaamalla kaasuhanoja sitä mukaan kun tanssiaskeleet sujuvat.
Venäjällähän energiaomavaraisuutta riittää myytäväksi asti. Näyttäisi siltä, että naapurilla on taas menossa kilpajuoksu kohden Eurooppaa - tällä kertaa valloittamaan sen energiamarkkinoita. Kohti länttä kiirehtiessään, pienen luoteisnaapurin energiaongelmat eivät näyttele tässä tilanteessa kovin merkittävää roolia. Siksi suomalaisten tulisi tässä tilanteessa käyttää saamaansa tilaisuutta hyväkseen ja rakentaa omaa - Venäjästä ja muistakin maista riippumatonta - energiatuotantoaan. Mahdollisuudet naapurin tanssittamispyrkimyksiin vähenisivät.
Kun tuulimyllyjen apu tulee aina olemaan vajavaista, säästötoimet ovat riittämättömiä eikä puutakaan haluta tuhlata polttamalla, vaihtoehdoksi jää mahdollisimman nopea päätös kuudennen ydinvoimalan rakentamisesta.

Posted by Piruparka at 02:03 PM | Comments (0)

lokakuu 25, 2005

HERKÄT HIPIÄT

Joskus käy niin, että pakinapalstanpitäjä joutuu hakemalla hakemaan aihetta tekstiin. Tätä pakinaa varten ei tarvinnut. Aihe suorastaan on hypännyt silmille, kun viime päivinä on lukenut uutisia lehdestä, kuunnellut radiosta tai katsellut televisiosta. Kysymys on tietenkin ulkoministeri Erkki Tuomiojasta ja hänen esittämistä näkemyksistä, jotka ainakin Piruparka ymmärsi niin, että europarlamentaarikot saattaisivat toimia vastuullisemmin, mikäli olisivat ensin harjoitelleet kansallisissa parlamenteissa ja valittu vasta sieltä hoitelemaan asioita eurooppalaisella tasolla. Tuomiojan mukaan europarlamentti myös sekaantuu sille kuulumattomiin asioihin, tehtailemalla ”lausumia kaiken maailman asioista”, joihin sillä ei ole toimivaltaa. Muiden muassa ulkopolitiikasta.

Ja se kalikkahan kolahti. Herkkähipiäiset europarlamentaarikot tai ainakin sikäläinen konservatiiviryhmä älähti kuin pahemmankin kolahduksen saaneena. Kerrotaan, että viestinviejänä ja sanansaattajana sekä ulkoministerin suomenkielisen lehtihaastattelun kääntäjänä eurooppalaisittain ymmärrettävälle kielelle, olisi toiminut Tuomiojan entuudestaan vanha ”kaveri”, Aleksander Stubb, jonka taidot ja mahdollinen poliittinen osaaminen - kuten hyvin tiedetään - ei ole saanut valmennustaan suomalaisessa parlamentissa, eduskunnassa.

Myös Tuomiojalla - niin ulkoministeri kun onkin - on oikeus henkilökohtaisiin mielipiteisiin ja kannanottoihin. Siksi saattaisikin olla aiheellista kysyä, mitkä ovat Stubbin motiivit oman pesän tarkoitukselliseen likaamiseen, kun Suomessa suomalaiselle lukijakunnalle tarkoitettu kannanilmaisu kiikutettiin europarlamentin käsittelyyn. Oliko tässä kuitenkin kaikkein herkkähipiäisin Aleksander Stubb itse? Omat, mitä ilmeisimmät antipatiat Tuomiojaa kohtaan kun kuitenkin poikivat konservatiiviryhmän taholta uhkailuja Suomen EU-puheenjohtajakauden onnistumispyrkimyksille ensi vuonna.

Erilaisten lausumien tehtailu kuulunee europarlamentaarikkojen omimpiin työrutiineihin, jotka antavat oikeuden kuitata kohtalaista korvausta menetetystä vapaa-ajasta. Voisi olettaa, että 732 europarlamentaarikon joukossa yksi hymyilevä suomalainen ei lausumillaan kovin paljon hankaluuksia kykenisi omalle maalleen järjestämään. Luulo, kuten tiedetään, ei kuitenkaan ole tiedon väärti. Nyt se nähtiin.

Mepit Euroopan parlamentissa, samoin kun kansanedustajat Suomessa, pyrkivät profiloitumaan tiettyjen kansalaisryhmien aatemaailmaan. Siksi tuntuu vähintäänkin oudolta, että kokoomustaustalta europarlamentin konservatiiviryhmässä lausumia laativa Stubb, esiintyy tällä tavoin sananvapauden suitsijana. Uutisia vapaan mielipiteenilmaisun rajoittamisista, kun on totuttu kuulemaan aivan päinvastaisilta tahoilta.

Posted by Piruparka at 09:21 AM | Comments (0)

heinäkuu 08, 2005

SUOMALAISET SYÖMISET

Sen lisäksi, että Italian pääministeri Silvio Berlusconi tässä taannoin kertoili makuelämyksettömyyttään suomalaisen ruoan suhteen, intoutui Ranskan presidentti Jacques Chirac pistämään vielä paremmaksi. Hän kun meni vertaamaan kansakuntien luotettavuutta näiden ruokatottumuksiin ja keittiöittensä tasoon. Hän väitti brittien olevan syömistensä vuoksi niin epäluotettavaa porukkaa, että Euroopassa ainoastaan suomalaiset syövät näitä huonommin. Sen ohella, että tuollainen lausunto suututti britit, se sai suomalaiset lähes paniikkiin. Meitä ei näyttäisi huolestuttavan lainkaan se, että vertauksella meille osoitettiin paikkamme eurooppalaisella luotettavuusasteikolla??? Ainoastaan se että, suomalaista ruokaa väitetään huonoksi, näyttää saavan meidät suorastaan raivon valtaan.

Varsin korkea-arvoisiltakin tahoilta on esitetty kannanottoja tämän asian tiimoilta. Lehtitietojen mukaan muiden muassa kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen on ilmoittanut pitävänsä huolta, että moinen suomalaisen ruoan arvonalennus pysäytetään.

Sen sijaan Europarlamentaarikko Alexander Stubb on päättänyt toimia heti ja korjata tilanteen kerralla. Hän on kutsunut Ranskan presidentti Jacques Chiracin illalliselle. Siinähän ei sinänsä ole mitään pahaa, päinvastoin. Stubbin tuskan ymmärtää. Hänen perheessään kun - englantilaisen vaimon myötä – Chiracin lausunnon aiheuttaman potutuksen on täytynyt olla vähintään kaksinkertainen. Siksi kai he ovatkin päättäneet tarjota presidentti Chiracille suomalais-englantilaista perusruokaa. Listalla on kerrottu olevan: Fish and ships eli muikunmätiä ja puikulaperunoista valmistettuja ”ranskalaisia”, seuraavaksi tarjottaneen tattilientä ja lanttukukkoa. Pääruokana tullee olemaan ahvenanmaalaista karitsaa ja nokkosmuusia. Jälkiruoaksi Alexanderimme on päättänyt tarjota mesimarjaviinissä marinoituja metsämarjoja ja ternibuddingia.

Alexanderimme, joka kansanmiehenä liikkuu paljon ihmisten keskuudessa, on sisäistänyt kiitettävän tarkasti suomalaisen perusruoan ja sen eri vivahteet. Jokainen Suomessa tietää, että englantilaistyyppistä alkuruokaa lukuun ottamatta Stubbin ruokalista voisi olla kopio minkä tahansa suomalaisperheen sunnuntaiateriasta. Mistä kaikenmaailman presidentit ja pääministerit ilman Stubbin kaltaisia kansanmiehiä voisivat tietää, mitä suomalainen syö ja minkälaisista aineosista täkäläisten jokapäiväinen leipä koostuu. He kun joutuvat poikkeuksetta aterioimaan kaltaistensa seurassa, pääsemättä koskaan kokemaan suomalaisen kotiruoan makunautintoja. Kiitos siitä Alexander.

Posted by Piruparka at 08:41 AM | Comments (0)

kesäkuu 26, 2005

HURMURIN MAKUELÄMYKSET

Tiistaina uutisoidut, Italian pääministeri Silvio Berlusconin mielipiteet ja niiden aiheuttama ärsytyskynnyksen ylitys muutti hyvää tarkoitusta tarinoida suomalaisesta juhannuksesta, joka ajankohtaan nähden olisi ollut ehkä sopivampaa.

Aikanaan pitkään jatkunut, Suomen eduskuntavaalejakin sävyttänyt kiista, Euroopan unionin elintarvikeviraston sijoituspaikasta Suomen ja Italian kesken ratkesi parisen vuotta sitten. Koko muun Euroopan näkemysten yli kävellyt herra Berlusconi sai itsepintaisen tahtonsa läpi, kun aikuisen miehen kiukutteluun kyllästynyt Matti Vanhanen hyväksyi elintarvikeviraston vaihtamisen kemikaalivirastoon. Jo noihin aikoihin Piruparka äimisteli, mikä tekee italialaisen roskaruoka pizzan täytteistä (kinkku ja juusto) sellaista gourmet-ruokaa, jonka perusteella italialaisten oli ehdottomasti saatava EU:n elintarvikevirasto omalle maaperälleen.

Tiistaina kerrottiin siis uutinen uuden elintarvikeviraston vihkiäisistä Italian Parmassa. Tilaisuudessa herra Berlusconi tunnustautui etäisessä menneisyydessä toimineensa jonkinasteisena naistennaurattajana (gigolo lienee italialaisperäinen ilmaisu tuonkaltaiselle toiminnalle). Kertoessaan omasta panoksestaan elintarvikeviraston saamisessa Italiaan, omiin hurmuritaitoihinsa haltioituneena, herra Berlusconi intoutui kuvailemaan rattopoika-aikaisten taitojensa elvyttämistä ja niiden tehokasta vaikutusta Suomen tasavallan presidenttiin. Myönnän auliisti, että kuulun siihen ihmisryhmään, jolle päätöksentekoprosessit EU:ssa eivät kaikilta osin ole avautuneet. Nyt sitten selvisi sekin, että tietynlaisilla playboy-taidoilla ja niiden hallitsemisella näyttäisi Euroopan unionissa asioiden hoitamisen kannalta olevan erityistä merkitystä.

Lisämausteena edellä kuvailtu uutinen kertoi, että samainen herra Berlusconi oli esittänyt komission puheenjohtaja José Manuel Barrosolle, ettei tämä missään tapauksessa pitäisi suomalaista savuporoa italialaisia pizza-täytteitä – siis kinkkua ja juustoa - herkullisempana. On tunnettu asia, että italialaista keittiötä on maailmalla pidetty hyvinkin arvostettuna. Toivottavasti pizza-täytteiden nostaminen italialaisen keittiön jalokiviksi kuvastaa vain herra Berlusconin omia makutottumuksia. Näin ollen viittaukset suomalaisen ruoan pahaan makuun, jota Berlusconi Suomessa käydessään on joutunut sietämään, juontaneekin juurensa puhujan omiin kykyihin kokea kulinaarisia nautintoja.
+ + + Italialaisen, entisen rattopojan, provosointiyrityksistä huolimatta Piruparka toivottaa lukijoilleen miellyttävää juhannusta.

Posted by Piruparka at 08:33 AM | Comments (0)

toukokuu 31, 2005

ENTÄS NYT UNIONI

Niin siinä kävi, kuten ennakkoon tehdyt mielipidemittaukset Ranskassa ennustivat. Ranska yhtenä suurena EU:n perustajamaana hylkäsi kansanäänestyksessä Euroopan unionin perustuslaillisen sopimuksen. Ero oli varsin selvä. 44,5 prosenttia puolesta ja 55,5 prosenttia vastaan. Äänestysprosentti nousi yllättävän korkeaksi eli 70 prosentin tuntumaan, mikä on huomattavan korkea, kun kysymyksessä ovat EU-vaalit ja osoittaa, että ranskalaisia kiinnosti EU:n perustuslaillinen sopimus hyvinkin voimakkaasti.

On selvää, että 25 jäsenmaan Eurooppa ei voi toimia samoilla säännöillä, mitä teki alun perin kuuden valtion yhteenliittymä. Alkuperäisessä EU:ssa (EEC) Ranskalla ja ranskan kielen asemalla oli valtaa ja voimaa, joka laajentuneessa unionissa on kaiken aikaa vähentynyt. Se osaltaan selittää ranskalaisten vastustuksen nykyiselle kehitykselle. Nyt hylättyä perustuslaillista sopimusta valmisteltiin kuitenkin Ranskan entisen presidentin Giscard d’Estaingin johtamassa konventissa. Joidenkin mielestä Ranska, hylätessään perustuslaillisen sopimuksen, on toiminut kuin äiti, joka hylkää oman lapsensa.

Toisessa EU:n perustajamaassa, Hollannissa, järjestetään kansanäänestys 1.6. Myös siellä ennakkoon tehdyt mielipidetiedustelut kertovat perustuslaillisen sopimuksen olevan vastatuulessa. Jo sopimuksen kaatumista Ranskassa pidetään melkoisena poliittisena takaiskuna EU:lle ja jos sama linja jatkuu vielä Hollannissakin, se tuskin voi olla vaikuttamatta niiden maiden äänestystuloksiin, joissa kansanäänestys on vielä järjestämättä.

Entä meillä? Suomessa valtaapitävät eivät uskaltaneet antaa kansalle sananvaltaa pelossa, että kansa äänestäisi ”väärin”. Olisihan se ollut katastrofi, jos Suomi entisenä EU:n mallioppilaana olisi mennyt äänestämään – ehkä jopa yksin – perustuslaillista sopimusta vastaan. Sitä uhkaa ei tietenkään enää ole, mutta sellaista riskiä ei haluttu missään tilanteessa ottaa. Pienemmän porukan ylipuhuminen tai peräti manipulointi uskotaan käyvän helpommin, joten perustuslaillisen sopimuksen käsittely eduskunnassa alkanee vielä tämän vuoden aikana.

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, perustuslaillinen sopimus tulisi olla käsiteltynä kaikissa jäsenmaissa vuoden 2006 loppuun mennessä. Näin ollen eri maiden äänestystulokset ja päätökset tultaneen käsittelemään Suomen puheenjohtajakaudella. Koska tällä hetkellä vasta yhdeksän jäsenmaata on hyväksynyt perustuslaillisen sopimuksen, Ranskan ohella useampikin ”vastarannan kiiski” saattaa ilmaantua joukkoon. Näin ollen Suomelle riittää Euroopan unionin huippukokouksen tiimoilla tähdellistä puuhasteltavaa.

Posted by Piruparka at 08:24 AM | Comments (0)

toukokuu 13, 2005

LAKI VAI SOPIMUS?

Ihmisten mielenkiinto kohdistuu näinä aikoina yhä enenevässä määrin EU:n varsinaiseen ”ytimeen” eli Ranskaan. Siellä kun lähiviikkoina suoritetaan kansanäänestys EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta, jota meillä Suomessa ilman tunnonvaivoja kutsutaan hulppeasti perustuslaiksi.
Olen joskus antanut itselleni kertoa, että perustuslaki on kaiken demokraattisten valtioiden lainsäädännön perusta. Lainoppineet ovat antaneet ymmärtää, että se ohittaa kaikki muut säädökset. Mikä on ja mitä kaikkea sisältää tämä monisatasivuinen asiakirja, josta ranskalaiset ja runsaan puolen tusinan muun EU maan kansalaiset lähitulevaisuudessa äänestävät? Jos se on perustuslaki, kuten julkisuudessa usein väitetään, mikä on sen suhde Suomen omaan, vasta muutama vuosi sitten hyväksyttyyn perustuslakiin?

Joukko suomalaisia kansanedustajia (itse asiassa melko isokin joukko) vaati taannoin kansanäänestystä järjestettäväksi myös Suomessa. Yhtenä varteenotettavana perusteluna oli, että sellaisessa tilanteessa valtiovallan olisi pakko järjestää kansalasille perusteellista informaatiota asiasta, josta kansa tulisi äänestämään. Nyt ei kansalaisille tiedottamisella ilmeisesti ole niin väliä, kun eduskunta päättää (lue hyväksyy) EU:n perustuslain.

Puhutaan sitten perustuslaista tai niin sanotusta perustuslaillisesta sopimuksesta, kysymys on kuitenkin siitä, minkälaisessa Euroopassa muiden muassa suomalaiset tulevaisuudessa elävät. Tuo, tiettävästi 340-sivuinen asiakirja tulee luomaan kouriintuntuvat puitteet olemiselle vielä kauan sen jälkeenkin, kun Piruparkaa nuoremmatkin jo katselevat koiranputken kasvamista alapuolisesta näkökulmasta.br>
On vähän isommalla joukolla ihmetelty, mikä on se todellinen syy, miksi suomalaisille ei haluta kertoa EU:n tulevasta perustuslaista? Jostain sattui silmään (oliko peräti pääministerin) lausunto, että joka kotiin jaettu tietopaketti tulisi liian kalliiksi!? Tuskin Suomen kansantalous siihen kaatuisi, jos kansalaisille jaettaisiin asiallista tietoa Euroopan unionin tulevaisuudesta. Esimerkiksi Espanjassa tietoa EU:n uudesta perustuslaista on jaettu lehtien ja jalkapallo-otteluiden käsiohjelmien välissä. Kysymys on tietenkin asioiden laittamisesta tärkeysjärjestykseen. Jokin aika sitten katsottiin, että uudistettu katekismus on suomalaisille sen verran tärkeä asiakirja, että se oli toimitettava joka ikiseen postilaatikkoon. No, se ei kaiketi ollut tasavallan hallituksen päätös.

Tässä lopuksi esittäisin kysymyksen ulkoministeriön Eurooppa-tiedotuksesta vastaaville henkilöille: Millä tavalla on tarkoitus informoida vaikkapa ruotsinpyhtääläisiä tulevasta EU:n perustuslaista vai onko se sittenkin sopimus?

Posted by Piruparka at 08:05 AM | Comments (0)

maaliskuu 24, 2005

KYMMENEN VUOTTA EU:ta

Viime syksynä tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun Suomi neuvoa-antavan kansanäänestyksen tuloksen perusteella teki päätöksen liittyä EU:n jäseneksi. Kansanäänestyksen tulos oli selvä, 56,9 prosenttia puolesta ja 43,1 prosenttia vastaan. Kantansa tuossa äänestyksessä ilmaisi 74 prosenttia suomalaisista, joka on kohtalainen määrä kansalaisia, jos sitä vertaa äänestysprosentteihin muissa, viime aikoina käydyissä vaaleissa. No, presidentinvaalit eivät kuulu tähän kategoriaan.

Suomi siis yhdessä Itävallan ja Ruotsin kanssa liittyi vuoden 1995 alussa EU:n jäseneksi. Ovatko suomalaiset muuttuneet EU-myönteisimmiksi tänä aikana? Tuskin. Sillä edelleen tasavallasta löytyy melkoinen joukko ihmisiä, joiden mielestä EU:n jäsenyys on tehnyt Suomelle pelkkää potaskaa ja siitä olisi päästävä eroon hinnalla millä hyvänsä. Jostain syystä valtaosa tämän kansanosan enemmistöstä näyttää sijoittuneen valtakunnan kartalla sen itä- ja pohjoisosiin.

Jäsenyyden alkuaikoina monien huoli oli se, että Suomessa kansa jakautuu alueellisesti kahtia ja juopa maan eri osien välillä syvenisi. Levottomuus oli perusteltua, sillä missään muussa jäsenvaltiossa EU-kansanäänestys ei tehnyt niin selvää eroa kaupunkilaisten ja maaseutuväestön kesken. Kymmenen vuoden aikana huolen aiheellisuus on osoittautunut vaikutuksiltaan vähäiseksi. Vaikka EU-vastaisuus on edelleen voimissaan, mitään suuria kansanliikkeitä eikä kannatukseltaan isoja puolueitakaan ei ole EU:ta vastustamaan syntynyt, päinvastoin kun muissa jäsenvaltioissa. Ehkä suomalaisille on riittänyt, että kokoomusta lukuun ottamatta, kaikkien suurimpien puolueiden sisältä löytyy protestimielialaa ja keulakuvia vastustamaan EU:ta. Näistä vasemmistoliiton Esko Seppänen ja keskustan Paavo Väyrynen ovat olleet äänekkäimpiä ja skeptisinä europarlamentaarikkoina ovat olleet EU-kriittisten kansalaisten varaventtiilinä koko kymmenen vuotta kestäneen jäsenyyden ajan.

Kun EU:n kannattajat katsovat, että heidän odotuksensa, jotka aikoinaan liittyivät taloudellisiin tekijöihin, läntisen identiteetin lujittumiseen ja turvallisuuspolitiikan vahvistumiseen ovat toteutuneet, vastustajat näyttävät argumentteineen vaipuneet jonkinlaiseen pessimismin alhoon. Tämä ei välttämättä ole eduksi, varsinkaan näinä aikoina, kun EU on muutosten edessä. Sille ollaan vahvistamassa uutta omaa perustuslakia, jonka seurauksena EU:sta on tulossa oikeushenkilö, se saa valtionpäämiehen eli presidentin sekä ulkoministerin. Myös komission koonpano, uusien jäsenmaiden myötä, on muuttumassa.

Tasavallasta löytyy vahvojakin näkemyksiä siitä, että EU:n uudesta perustuslaista myös Suomessa olisi järjestettävä kansanäänestys. Hallituksen enemmistö, kokoomuksen antaumuksellisella myötävaikutuksella on kuitenkin sitä mieltä, että kansa ei tyhmyyksissään osaisi äänestää oikein, eikä siltä siksi kannata mielipidettä kysellä.

Posted by Piruparka at 07:49 AM | Comments (0)

marraskuu 02, 2004

ERIPURAA EUROOPASSA

Johtuuko eripura EU:n komission henkilövalinnoissa yksinomaan kiistasta, jota käydään akselilla Italia ja Silvio Berlusconi vastaan muu Eurooppa. Vai oliko ehkä muita eurooppalaisia vastassa peräti taivaalliset sotajoukot Vatikaanista, jotka olivat ratsastamassa paavin toimeksiannosta ja tämän entisen avustajan Rocco Buttiglionen johdolla suvaitsemattomuuden suohon.
Oli miten oli. Kovin onnistunut tuo ratsastusretki ei ainakaan tähän mennessä ole ollut. Puuttumatta sen tarkemmin Italian ja nimenomaan Berlusconin sisäpoliittisiksikin väitettyihin motiiveihin, ei kasvojen menetys hänen kohdallaan ole kovinkaan kaukana.
Usein väitetään, että tunkiota ei suurten hajuhaittojen takia kannata kovin paljon tonkia, mutta sen verran on kuitenkin pintaa raapaistava, että sarkastinen mieli saa ajattelemiselle aihetta ja on mietteineen löytävinään melkoista raadollisuutta, jopa henkilökohtaisia kaunoja ja sellaista nokittelua, joiden yläpuolella olisi luullut koko Euroopan asioita käsittelevien henkilöiden olevan.
Muuksi, kuin henkilökohtaisten kaunojen sävyttämäksi kostonhimoksi, ei Piruparka osaa sanoa sitä, että vastineeksi kärsimästään tappiosta Berlusconi vaatii myös hollantilaisen komissaariehdokkaan hyllyttämistä. Hollannin eurooppaministeri kun meni syyttämään Italian pääministeriä koko jupakan syntipukiksi, kun tämä meni esittämään Buttiglionea Italian komissaariehdokkaaksi.
Myös muita henkilökohtaisiin kaunoihin ja hyvityksen saamiseen viittaavia tapahtumia on nähtävissä nyt esillä olevassa komissiokriisissä, joka näyttää kärjistyneen EU-parlamentin kahden pääryhmittymän, sosialistien ja konservatiivien väliseksi periaatekysymykseksi. EU-parlamentin sosialistiryhmän saksalainen johtaja Martin Schulz kun viime vuonna - Italian toimessa EU:n puheenjohtajamaana - sai kuulla pääministeri Berlusconilta luonnenäyttelijäkyvyistään, jotka Berlusconin mukaan parhaiten sopisivat luottovangin rooliin natsielokuvassa. Nyt mieleen tulee väistämättä ajatus, että tuolloin Berlusconista saatu erävoitto ei sosialistijohtaja Shulzille vielä riittänyt ja hänen oli saatava suurempi hyvitys, jonka hän näyttäisi ainakin tässä vaiheessa saaneen. Joten uskottava se on, että pienten poikien - koston ja hyvityksen nyansoimalla - sielunrakenteella sitä Eurooppaa vaan johdetaan.

Posted by Piruparka at 04:27 PM | Comments (0)

heinäkuu 30, 2004

KYSYTÄÄNKÖ KANSALTA?

Kansanäänestykset, jonka sanan etuliitteeksi pitäisi virallisesti vielä merkitä ilmaisu neuvoa-antava, ovat Suomessa, toisin kuin monissa muissa maissa peräti harvinaisia. Monien mielestä riittää, että kansalaiset neljän, viiden tai kuuden vuoden välein vaivautuvat kertomaan mikä on se puolue ja kuka on se henkilö, jonka viisauteen ja arvostelukykyyn he ovat valmiita luottamaan niin paljon, että uskovat yhteisten - siis omien - asioidensa hoidon heidän tehtäväkseen.
Kansanäänestysten esiintymistiheyden harvalukuisuus osoittaa myös sen, että kansalta vaaleissa valtakirjansa saaneet edusmiehet luottavat myös itseensä ja omaan viisauteensa. Tästä syystä kansan kannanottoja ei ole katsottu tarpeelliseksi tiedustella Suomen historian aikana paria kertaa useammin. Joidenkin kansan äänellä elämöivien edustajien omahyväinen usko oman viisautensa ylivoimaisuuteen on saanut joskus suorastaan naurettavia piirteitä. Se on ilmennyt useammankin kansanedustajan kannanotoista, joiden mukaan kansalta itseltään puuttuu kyky ajatella järkevästi ja vastata mielipiteensä mukaisesti kansanäänestyksessä esitettyyn kysymykseen. Monilta kansanedustajilta näyttää unohtuneen tyystin, että saman kansan väitetty kyvyttömyys järkevään äänestyskäyttäytymiseen on vienyt heidät itsensä niihin vallan kammareihin, mistä käsin he äänestäjiään ovat arvostelemassa.
Tällä hetkellä tiettävästi ainakin kymmenen EU:n jäsenmaata on tehnyt päätöksen kansanäänestyksen järjestämisestä. Äänestettäväksi tulee tietenkin sopimus, jota EU:n perustuslaiksikin kutsutaan. Koska Suomen varsinaisen päätöksentekokoneen eli valtakunnan hallituksen keskuudessa kansanäänestyksestä ollaan oltu hyvinkin hiljaa (pl. Pekkarinen), voitaneen ylle merkittyyn viitaten, perustellusti kysyä: Onko tasavallan hallitus, jonka jäsenet kaikki ovat myös vaaleilla valittuja kansanedustajia, sitä mieltä, että näiden kymmenen maan kansalaiset ovat jotenkin kyvykkäämpiä, järkevämpiä tai jopa fiksumpia kuin me suomalaiset ? Vai onko niin, että näiden maiden päätöksentekijät ovat, päinvastoin kuin Suomessa, niin kyvyttömiä tekemään päätöksiä, että asioita on kysyttävä kansalta ?
Ehkä kaiken takana kuitenkin on pelko. Pelko siitä, että suomalaiset viisaudessaan äänestäisivät EI koko perustuslaille. Tästä seuraisi, että ne EU-maat, jotka hyväksyisivät perustuslain, eläisivät "onnellisina" uuden lain huomassa. Kun taas lain hylkääjät, kauhukuvien mukaan siis myös Suomi, joutuisi sivuraiteelle, pääsemättä enää koskaan niihin ytimiin minne sillä on niin kiihkeä halu päästä.

Posted by Piruparka at 03:33 PM | Comments (0)

kesäkuu 22, 2004

TÄRKEÄ KOKOUS

Menneellä viikolla käytiin EU:n huippukokous. Kokous oli monessa suhteessa tärkeä, vaikka suomalaisten on annettu jo kuukausien ajan ymmärtää, että tärkeys johtuu vain ja ainoastaan siitä, että siellä valitaan komission puheenjohtaja, jonka kaiken todennäköisyyden mukaan pitäisi olla eduskunnan puhemies Paavo Lipponen. No, komissio jäi vielä ilman uutta puheenjohtajaa, mutta ehdottomasti tärkeämpi asia, EU:n uusi perustuslaiksi kutsuttu sopimus tuli hyväksyttyä.
Puuttumatta sen tarkemmin uuden perustuslain voimaantuloon, joka edellyttää vielä kansallista hyväksyntää ja monissa maissa käytävää kansanäänestystä, todettakoon, että vaikka esillä oli ja hyväksytyksikin tuli monia suomalaisille tärkeitä asioita, kiistanalaisimpia kysymyksiä taisivat komission puheenjohtajuuden ohella olla sen kokoonpano eli omien komissaarien säilyminen ja EU:ssa noudatettavat äänestyssäännöt.
Heti huippukokouksen päätyttyä on esitetty, että suomalaiset lepsuilivat ja antoivat liian helpolla periksi. Mitä sitten menetettiin ? Mikäli olen ymmärtänyt oikein, jokaisen maan omat komissaarit säilyvät vuoteen 2014 asti ja sen jälkeen seuraavista viidentoista vuoden jaksoista jokainen maa joutuu olemaan viisi vuotta ilman omaa komissaaria. Onko sillä sitten kovin suurta merkitystä, kun komissaarit jo toimenkuvansakin perusteella edustavat toimissaan nimenomaan EU:n etua eivätkä ole oman maansa edustajia.
Piruparan ymmärryksen mukaan huomattavasti isompi asia oli EU:ssa noudatettavat äänestyssäännöt. On selvää, että nyt jo 25 jäsenmaan yhteenliittymässä yksimielisyysperiaatteen edellyttäminen kaikissa esille tulevissa asioissa ei onnistu. Sen verran mielipiteet ja käsitykset eri osissa Eurooppaa eroavat toisistaan. Siksi määräenemmistö- samoin kuin määrävähemmistösäännöksistä oli tarpeen saada aikaan päätökset. Huolimatta siitä, että niin sanottujen pienten maitten osuus EU:n jäsenistössä onkin määrällisesti kasvanut, suuret maat pitivät tässä asiassa paremmin pintansa ja saivat säilytettyä tai ehkä jopa kasvatettua vaikutusvaltaansa niissä päätöksissä, jotka ministerineuvostossa edellyttävät äänestystä. Tämä johtuu siitä, että määräenemmistön muodostaa 55 prosenttia jäsenmaista ja 65 prosenttia EU:n väestöstä. Suurten maiden valtaa hieman rajoittamaan saatiin kuitenkin aikaan myös niin sanotut määrävähemmistösäännökset. Niiden mukaan päätöksen kaatamiseen tarvitaan neljä jäsenmaata ja 35 prosenttia EU:n väestöstä.
Tässä vain muutamia poimintoja siitä satoja sivuja käsittävästä opuksesta, jota EU:n uudeksi perustuslaiksi kutsutaan. Mitä sen sisältämät asiat vaikuttavat yksittäisen kansalaisen elämään, sitä ei tiedä vanha Erkkikään, vielä vähemmän kuin sitäkään, onko siitä Suomessakin järjestettävä kansanäänestys ?

Posted by Piruparka at 03:09 PM | Comments (0)

kesäkuu 15, 2004

EU - VAALIT JA JULKISUUS

Elämme viimeisiä aikoja ennen EU-vaaleja. Kuulostaa aika dramaattiselta, mutta näin se on. Sillä tasan kuukausi ehdokkailla on aikaa vakuutta kyvykkyyttään äänestysikäisille kansalaisille, mikäli aikovat kuulua niiden 14 onnekkaan joukkoon, jotka suomalaisten äänillä Brysselissä suunnittelevat elämöivänsä. Ellei vakuuttelu onnistu, äänestysprosentti saattaa jäädä samoihin surkuhupaisiin (31,4 %) lukemiin kuin edellisellä kerralla 1999.
Millä tahansa tavalla hankittu julkisuus näyttäisi olevan ehdokasasettelussa valttia siitä huolimatta, että erilaisissa selvityksissä on ilmennyt äänestäjien karsastus niin sanottuja julkkisehdokkaita kohtaan eli ehdokkaita, jotka mielletään aivan muihin yhteyksiin kun politiikkaan. Eräs tutkimus jopa väittää, että lähes puolet suomalaisista äänestäjistä uskoo julkkisten suorastaan karkottavan äänestäjiä. Siitä kuitenkaan piittaamatta, lähes kaikki puolueet ovat haalineet listoilleen näitä, omilla aloillaan toki päteviä, mutta yhteisten asioiden hoidossa täysin kokemattomia henkilöitä. Yksin kokoomuksen listalta tällaisia kasvoja löytyy jopa neljännes.
On vaikea ymmärtää, kenen etua palvelee, että parlamentaarikoksi pyrkivä kertoo julkisesti, ettei tiedä mitään EU:n ytimestä, eikä ole edes kuullut puhuttavan turvatakuista, kuten Juha Kankkunen teki Ilta Sanomien haastattelussa. Piruparan näkemyksen mukaan siinä tuli Kankkunen nolanneeksi itsensä lisäksi, myös hänet ehdokkaaksi asettaneen puolueen.
Suomessa on toki erilainen vaalijärjestelmä, kuin monissa muissa EU-maissa. Herää kuitenkin kysymys, miksi muut maat ja niissä toimivat puolueet edellyttävät edustajiltaan EU-parlamentissa tasokasta osaamista ja korkean luokan asiantuntemusta ? Tästä seuraa luonnollinen toteamus, että vaikkei asiaa julkisesti myönnetäkään, on toivottavaa, että Suomessa nämä, monista muista yhteyksistä tutuksi tulleet kasvot, keräisivät ääniä politiikan asiantuntemusta omaaville ammattilaisille, joita heitäkin toki jokaisen puolueen listoilta löytyy. Eivätkä kaikki heistä ole kotimaan politiikassa epäonnistuneita puoluejohtajia tai edes poliittisesti sukupuuttoon kuolemassa olevia mammutteja, jotka ovat menossa tekemään toiminnallista kuolemaa suomalaisten poliittisten norsujen hautausmaaksikin väitettyyn Euroopan parlamenttiin.
Tiedetään, että EU:n parlamentin asema on vahvistunut, jopa siinä määrin, että monissa asioissa siitä on muodostunut jopa eduskunnan kilpailija. On selvää, että tällainen kehitys närästää suomalaispoliitikkoja. Närästys ei kuitenkaan saisi johtaa siihen, että aliarvioidaan niin äänestäjiä kuin EU-parlamenttiakin, jättämällä vaalit viihdetaiteilijoiden temmellyskentäksi.

Posted by Piruparka at 03:03 PM | Comments (0)

kesäkuu 11, 2004

SUOMI - PUOLUE JA EU

Kun EU-vaalien ennakkoäänestys päättyi ja varsinainen vaalipäivä on vielä edessä voidaan todeta, että tällä kertaa puolueet näyttävät olleen ainakin jonkin verran kiinnostuneimpia näistä vaaleista, kuin mitä olivat viisi vuotta sitten. Hyvä näin, mutta samalla vaaliterminologiaan on ilmaantunut aivan uutta, ennestään tuntematonta, sanastoa. Yksi tällainen kummajainen on "Suomi-puolue", jota tunnutaan käytettävän riippumatta siitä, minkä puolueen listoilla ehdokas virallisesti esiintyy.
En tiedä onko kyse ehdokkaiden vastauksesta äänestäjien toiveisiin vai onko sanaparin lanseeraus lähtöisin puoluetoimistoista. Joka tapauksessa lähes jokainen ehdokas on innokkaana kertonut kuuluvansa "Suomi-puolueeseen" ja ajavansa EU-parlamentissa ensisijaisesti Suomen etua. Kysymyksessä ei voi olla pelkästään vaalitaktiikka, joka ensin tuli mieleen, koska niinkin arvovaltaisella, kuin pääministeri Vanhasen, suulla on vaadittu tulevia euroedustajia toimimaan ennen kaikkea Suomen edustajina.
Ajatus on kaunis. Piruparan sarkastiseen mieleen hiipii kuitenkin kaiken aikaa voimistuva ajatus, että mistä ihmeestä se yhteisymmärrys ja ennen kaikkea kyky Suomen edun ajamiseen eri puolueiden kesken löytyisi Brysselissä, kun sitä ei ole löytynyt kotoisessa eduskunnassakaan ? Pitäisikö "Suomi-puolue" rekisteröidä myös kotimaan politiikan työvälineeksi ?
Toinen, ehdottomasti olennaisempi, seikka on kuitenkin se, että EU-parlamentissa ei toimi sen enempää "Suomi-puoluetta" kuin niitäkään puolueita, joiden tunnuksin Suomesta edustajat valitaan, vaan niin sanotut mepit istuvat ja vaikuttavat omissa viiteryhmissään, joita kai europuolueiksikin voidaan kutsua. Näissä europuolueissa on hyvinkin ankara ryhmäkuri. Jos tällaisen ryhmän sisällä alkaa toteuttaa jotain kansallista Suomi-linjaa, voi käydä niin sanotusti köpelösti. Olen ymmärtänyt, että ainakaan ilman perusteltua ennakkoilmoitusta ei ole aihetta poiketa yhteisistä äänestyspäätöksistä, ellei sitten ehdoin tahdoin halua sivuraiteelle koko ryhmän toiminnasta, joka aisan yli hyppijän kohtalo tiettävästi on. Näin ollen pelkästään Suomen ja suomalaisten etujen ajaminen ei olekaan niin yksinkertaista, kun äänestäjien annetaan ymmärtää.
Ellei suomalaisia valita oman ryhmänsä johtotehtäviin, varteenotettavin vaikutusmahdollisuus lienee pyrkiä vaikuttamaan valiokuntien raporttien sisältöön. Näyttäisi jopa siltä, että yhden raportin laatiminen olisikin sellainen työtehtävä, jota suomalaismepit itse eniten arvostavat ja pitävän suurimpana ansionaan ehkä koko viisivuotisena edustajakautenaan. Oli miten oli "Suomi-puolueesta" jauhaminen ja sen varjolla esiintyminen on kuitenkin pelkkää kikkailua ja sen vuoksi puhdasta potaskaa.

Posted by Piruparka at 03:01 PM | Comments (0)

kesäkuu 01, 2004

EU JA JUMALA

Olen totisesti ja täysin tietoisesti jättänyt pakinoissani henkimaailman asiat niitä paremmin ymmärtävien kollegoiden käsiteltäväksi. Nyt tekemäni poikkeus johtuu uutisesta, joka oli otsikoitu: "Katolliset EU-maat vaativat Jumalaa perustuslakiin". Sen mukaan joukko Euroopan unionin katollisia jäsenmaita on vaatimassa EU:n valmisteilla olevaan perustuslakiin mainintaa Euroopan kristillisistä juurista.
Vaikka uutisessa ei tarkemmin yksilöitykään, mitä asianomainen maininta lakitekstissä tulisi merkitsemään, ei tarvitse olla kovinkaan fiksu, oivaltaakseen, että toimi on suunnattu mitä ilmeisimmin, ainakin ensivaiheessa, kohti muslimimaa Turkkia. Ei ole myöskään mikään uutinen, että varsin monissa Euroopan unionin jäsenmaissa karsastetaan erityisesti Turkin jäsenyyspyrkimyksiä. Tähän mennessä jäsenyyden esteeksi on mainittu kuitenkin täyttymättömät jäsenyysehdot, joista huonolla tolalla olevat ihmisoikeuskysymykset ovat yleensä esiintyneet päällimmäisinä. Nyt kuitenkin näyttäisi, että yhdeksi jäsenyyskriteeriksi oltaisiin entisten lisäksi ja perinteisiin vedoten vaatimassa myös sopivaa uskontoa. Olen samaa mieltä Suomen ulkoministeri Tuomiojan kanssa siitä, että tällaisen vaatimuksen takaa mitä ilmeisemmin löytyy paavin lähettämä paimenkirje.
Kuten hyvin tiedetään, Euroopan unionin perustamisen yksi tärkeimmistä periaatteista - taloudellisen vakauden ylläpitämisen ohella - oli ja on edelleen kaikin tavoin edesauttaa rauhan säilymistä Euroopassa. Voidaan sanoa, että kysymys alun perin oli ihan kirjaimellisestikin yhteen hiileen puhaltamisesta maanosassa, joka toisen maailmansodan seurauksena oli revitty ja rikkiammuttu.
Samalla tavoin hyvin on tiedossa se, että hyvin monen sodan aloittamisen ja sen jatkamisen perusteena erittäin usein on käytetty uskonnollisia syitä - myös Euroopassa. Voisi kuvitella mainintoja uskonsodista löytyvän lähinnä historiankirjoista ellei tietäisi, että elämisenoikeuden myöntäminen eri tavalla uskoville on niin vaikeaa, että sen vuoksi tappaminen on tätä päivää ympäri maailmaa.
Piruparalla ei syntymäpakanan statuksella ole syytä tai edes oikeutta erotella vääräuskoisia ja tosiuskovaisia. Olkoon tämä näin ollen laitimmainen kerta kun käsittelen pakinoissani näitä kysymyksiä, enkä siis ala käymään mitään opillisia keskusteluja saati väittelyitä ainakaan julkisesti. Siihen eivät kyvyt riitä. Totean vaan lopuksi, että Jumalan vaatiminen EU:n perustuslakiin on paitsi typerää myös edesvastuutonta. Sen verran historia hirvittää. Olkoon siis kukin omassa uskossaan onnellinen myös Euroopan unionissa.

Posted by Piruparka at 12:51 PM | Comments (0)

toukokuu 14, 2004

EU - VAALIT JA JULKISUUS

Elämme viimeisiä aikoja ennen EU-vaaleja. Kuulostaa aika dramaattiselta, mutta näin se on. Sillä tasan kuukausi ehdokkailla on aikaa vakuutta kyvykkyyttään äänestysikäisille kansalaisille, mikäli aikovat kuulua niiden 14 onnekkaan joukkoon, jotka suomalaisten äänillä Brysselissä suunnittelevat elämöivänsä. Ellei vakuuttelu onnistu, äänestysprosentti saattaa jäädä samoihin surkuhupaisiin (31,4 %) lukemiin kuin edellisellä kerralla 1999.
Millä tahansa tavalla hankittu julkisuus näyttäisi olevan ehdokasasettelussa valttia siitä huolimatta, että erilaisissa selvityksissä on ilmennyt äänestäjien karsastus niin sanottuja julkkisehdokkaita kohtaan eli ehdokkaita, jotka mielletään aivan muihin yhteyksiin kun politiikkaan. Eräs tutkimus jopa väittää, että lähes puolet suomalaisista äänestäjistä uskoo julkkisten suorastaan karkottavan äänestäjiä. Siitä kuitenkaan piittaamatta, lähes kaikki puolueet ovat haalineet listoilleen näitä, omilla aloillaan toki päteviä, mutta yhteisten asioiden hoidossa täysin kokemattomia henkilöitä. Yksin kokoomuksen listalta tällaisia kasvoja löytyy jopa neljännes.
On vaikea ymmärtää, kenen etua palvelee, että parlamentaarikoksi pyrkivä kertoo julkisesti, ettei tiedä mitään EU:n ytimestä, eikä ole edes kuullut puhuttavan turvatakuista, kuten Juha Kankkunen teki Ilta Sanomien haastattelussa. Piruparan näkemyksen mukaan siinä tuli Kankkunen nolanneeksi itsensä lisäksi, myös hänet ehdokkaaksi asettaneen puolueen.
Suomessa on toki erilainen vaalijärjestelmä, kuin monissa muissa EU-maissa. Herää kuitenkin kysymys, miksi muut maat ja niissä toimivat puolueet edellyttävät edustajiltaan EU-parlamentissa tasokasta osaamista ja korkean luokan asiantuntemusta ? Tästä seuraa luonnollinen toteamus, että vaikkei asiaa julkisesti myönnetäkään, on toivottavaa, että Suomessa nämä, monista muista yhteyksistä tutuksi tulleet kasvot, keräisivät ääniä politiikan asiantuntemusta omaaville ammattilaisille, joita heitäkin toki jokaisen puolueen listoilta löytyy. Eivätkä kaikki heistä ole kotimaan politiikassa epäonnistuneita puoluejohtajia tai edes poliittisesti sukupuuttoon kuolemassa olevia mammutteja, jotka ovat menossa tekemään toiminnallista kuolemaa suomalaisten poliittisten norsujen hautausmaaksikin väitettyyn Euroopan parlamenttiin.
Tiedetään, että EU:n parlamentin asema on vahvistunut, jopa siinä määrin, että monissa asioissa siitä on muodostunut jopa eduskunnan kilpailija. On selvää, että tällainen kehitys närästää suomalaispoliitikkoja. Närästys ei kuitenkaan saisi johtaa siihen, että aliarvioidaan niin äänestäjiä kuin EU-parlamenttiakin, jättämällä vaalit viihdetaiteilijoiden temmellyskentäksi.

Posted by Piruparka at 08:49 AM | Comments (0)

toukokuu 11, 2004

EUROOPPA-PÄIVÄ

Kaikille suomalaisille oli täysin selvää, että 9.5. vietettiin äitienpäivää, mutta kuinkahan suuri joukko oli selvillä, että sama päivänmäärä oli "pyhitetty" myös Eurooppa-päivälle. Mikä ihmeen Eurooppa-päivä, saattaa moni kysyä vieläkin, vaikka mainittua päivää vietettiin Suomessakin jo kymmenettä kertaa. Päätös Eurooppa-päivän vietosta on tehty vuonna 1985. Päivänmäärän valinta johtuu siitä, että 9.5. voidaan pitää EU:n ja sen edeltäjien syntymäpäivänä. Tuona päivänä 1950 Ranskan ulkoministeri luki julistuksen, joka antoi sysäyksen Ranskan ja Saksan hiili- terästeollisuuden yhdistymiselle. Vaikka nykyinen EU on paljon muuta kuin asianomaiset teollisuuden alat, voidaan sanoa, että silloin lausuttiin Euroopan yhteisön syntysanat.
Vaikka Eurooppa-päivästä ei puhutakaan EU:n itsenäisyyspäivänä, moni eurooppalainen haluaisi nähdä EU:n mieluimmin itsenäisenä liittovaltiona kuin itsenäisten valtioiden liittona. Jos oikein tarkkoja ollaan EU:lla on jo nyt sellaisia itsenäisen valtion tunnuksia, joita sen jäsenvaltioilta on jo karsittu tai ollaan vaivihkaa karsimassa pois. Oma raha, joka on yksi noista mainituista tunnuksista, hävisi tässä taannoin kahdeltatoista jäseneltä. Laajentumisen jälkeen enemmistö toki makselee laskujaan vielä omilla valuutoillaan, mutta on vain ajan kysymys, koska kaikkien käytössä on EU:n oma raha euro.
Kansallislaulukin kaikilla jäsenmailla lienee toistaiseksi tallella. Suomalaisia väitetään kuitenkin viime aikoina ärsyttäneen saksalaisen säveltämä ja alkuaan ruotsinkieliseksi sanoitettu Maamme -laulu, jolla vieläpä virolaisetkin nostattavat kansallistuntoaan, että siitä on haluttu päästä eroon. Siirtyminen suoraan EU-hymniin ei taitaisi edes järjestön mallioppilaaksi väitetyltä Suomelta onnistua, vaan välivaiheen kansallislauluksi on isänmaallisin äänenvärinöin ehdotettu Sibeliuksen Finlandiaa.
Ehkä tärkein kansallistunnuksista kuitenkin on oma lippu. On vaikea uskoa, että itsenäiset kansakunnat, ainakaan kovin helposti, luopuisivat omista lipuistaan. En ole ainoa, joka on kuitenkin tullut panneeksi merkille, että yhä useammin EU:n sinikeltainen tähtilippu nousee oman kansallislipun rinnalle. On syytä toivoa, ettei kuitenkaan livahda ohi.
Erilaisia Eurooppa-aiheisia tilaisuuksia järjestettiin Eurooppa-päivänä ympäri maata, ainakin isommilla paikkakunnilla. Huolimatta siitä, että tämänvuotinen Eurooppa-päivä herätteli edellä kuvattuja ajatuksia, olen vakuuttunut, ettei kannettu vesi kaivossa pysy, ei eurooppalainenkaan ja Eurooppa-päivä on ja tulee jatkossakin olemaan keinotekoisesti rakennettu juhlimisen aihe.

Posted by Piruparka at 08:47 AM | Comments (0)

huhtikuu 08, 2004

PELOTTAAKO?

Jostain kumman syystä otsikon kysymys nousee mieleen, kun seuraa kuinka matalalla profiililla, etten sanoisi suorastaan välinpitämättömyydellä kaikki suomalaiset puolueet ovat lähdössä parin kuukauden kuluttua järjestettäviin eurovaaleihin.
En jaksaisi uskoa, että apatiaan verrattava tylsistyminen, suhtautumisessa eurovaaleihin, johtuisi yksistään vaalien merkityksen vähättelemisestä. Sen verran runsaasti EU:n määräysvalta vaikuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan. Koska vaalien aliarvioiminen on poissa laskuista, jäljelle jää vastuun pakoilu eli pelko siitä, että vaalien äänestysprosentti jäisi samalle tasolle kuin vuonna 1999, jolloin suomalaisia äänestäjiä kiinnosti Euroopan parlamenttivaalit vain noin 31 prosentin verran. Koska demokratiassa ei ihmisiä voi pakottaa äänestämään, kukaan suomalaisista puolueista ei uskalla ottaa sitä riskiä, että jatkossakin, mahdollisesti alhaisena pysyttelevä äänestysprosentti jollain tavalla linkittyisi tai yhdistettäisiin puolueen toimintaan tai edes sen käymään vaalikampanjaan. Siksi etulinjaan asetetaan yksittäiset eurovaaliehdokkaat, joiden epäonnistumisesta ei tarvitse kantaa vastuuta, mutta jotka onnistuessaan voidaan helposti ottaa puolueen siipien suojaan ja esitellä meidän puolueen edustajina.
Korkea äänestysprosentti osoittaa tietenkin kansalaisten kiinnostusta ja aktiviteettia yhteisten asioiden hoitoa kohtaan, muuta päinvastoin kuin useat poliitikot näyttävän luulevan, se ei ole itsetarkoitus. Kiinnostus vaaleihin syntyy vain ja ainoastaan, jos äänestäjät kokevat ne merkityksellisiksi. Jos puolueet jäävät odottamaan niin sanottuja "oikeita" vaaleja eli eduskuntavaaleja ja vähän vähemmän oikeita kunnallisvaaleja, eurovaalit jäävät temmellyskentäksi poliittisia mielipiteitä vailla oleville julkkisehdokkaille ja politiikasta vetäytyville ammattipoliitikoille, jotka ennen eläkkeellelähtöään haluavat ahneuksissaan eläkkeisiinsä laskettavaksi myös europarlamentista saatavat, vähintäänkin kohtuulliset korvaukset.
Suomen EU-jäsenyydellä alkaa olla jo sen verran ikää, että tänä aikana voisi kuvitella kansalaisten jo mieltäneen sen merkityksen. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Mistä se johtuu ? Kenen tehtävä olisi ollut kertoa siitä suomalaisille ? Vastaus on yksinkertainen: Poliitikkojen ! Vaan eivätpä ole kertoneet. Miksi ? Siksi tietenkin, että myöntämällä EU:n merkityksen valtaisan olemassaolon suomalaisessa yhteiskunnassa, he samalla tekisivät itsensä kansan silmissä ellei nyt ihan tarpeettomiksi niin kuitenkin vailla vaikutusvaltaa oleviksi hännänheiluttajiksi. Tällaisen seikan myöntäminen pelottaa todennäköisesti kaikkein eniten suomalaista poliitikkoa. Valitaanhan Suomen eduskuntaan sentään 200 edustajaa, kun europarlamenttiin on mahdollisuutta vain 14 suomalaisella.

Posted by Piruparka at 08:30 AM | Comments (0)

maaliskuu 12, 2004

ME MAKSAJAT

Muitakin suuria vaikeuksia on odotet Euroopan unioni on alkuperäisestä kuuden valtion yhteenliittymästä vuosien ja vuosikymmenten saatossa laajentunut nykyiseksi 15 maan koalitioksi, johon toukokuun alussa liittyy kerralla kymmenen uutta jäsenmaata. Laajentuminen ei ole ongelmatonta. Ei uusille, mutta ennen kaikkea ei entisille jäsenmaille.
Sen lisäksi, että eriseuraisuutta eri maiden välillä ilmenee suhtautumisessa EU:n perustuslailliseen sopimukseen sekä vakaus- ja kasvusopimukseen, myös kansallismielisyys on alkanut näkyä ainakin isompien maiden käyttäytymisessä ja kannanotoissa. Puuttumatta sen tarkemmin EU:n ikuisuusongelmaan eli maatalouteen totean vain, että ongelmat siellä tulevat jatkumaan ja entisestään pahenemaan.
tavissa. Vajaan kahden kuukauden kuluttua Euroopan unionin muodostaa 25 hyvin erilaista ja taloudelliselta kooltaan kokonaan eri sarjoissa painivaa valtiota. EU:n laajentuessa sen kansalaisten määrä tulee lisääntymään viidenneksen verran, mutta uusien maiden tuoma lisäys EU:n yhteenlaskettuun bruttokasantuotteeseen lienee vain joitain prosentteja.
Euroopan unionissa Suomi on tähänkin asti ollut nettomaksaja eli olemme maksaneet sinne enemmän kuin sieltä on palautunut takaisin. Muistelen jostain lukeneeni, että koko jäsenyytensä aikana tämä erotus olisi ollut miljardin euron luokkaa. Kun nykyisten ja uusien jäsenmaiden välillä voidaan sanoa vallitsevan muiden eroavaisuuksien lisäksi vielä suoranainen elintasokuilu on selvää, että kaikkien tasoerojen kiinnikurominen tulee kestämään kymmeniä vuosia. Tämä tietää sitä, että Suomen kasvavat maksuosuudet tulevat rasittamaan lapsiamme ja heidän jälkeläisiään ainakin parin seuraavan sukupolven ajan.
Kuluneina jäsenvuosina meillä Suomessa on totuttu siihen, että oli hanke tai projekti mikä hyvänsä, siihen on saatava tai ainakin haettava EU-rahaa. Varsinkin maaseudulla, jossa kokemus erilaisista tukitoimista ja avustuksista ei ollut outoa ennen Euroopan unioniakaan, on osattu käyttää näitä EU:n tuomia mahdollisuuksia hyväksi. On kuitenkin täysin selvää, että erilaiset aluetuet ja kehitysrahat ja muutkin avustukset tulevat ellei nyt aivan loppumaan, niin ratkaisevasti kuitenkin vähenemään. Kuinka paljon, se selviää taatusti aikanaan.

Posted by Piruparka at 08:17 AM | Comments (0)

helmikuu 24, 2004

RAHANKO VOIMALLA?

Eletään vuotta, jolloin tasavallassa käydään taas kerran kahdet vaalit. Kesällä eurovaalit ja syksyllä kunnallisvaalit. Eurovaaleihin etsitään ja asetetaan ehdokkaita jo kiihtyvällä vauhdilla ja näyttäisi siltä, että erilaisilla toimillaan julkisuutta itselleen hankkineet henkilöt olisivat jälleen puolueiden suosiossa. Se on jossain määrin jopa ymmärrettävää, koska vaalipiirinä on koko valtakunta, ei yhdelläkään kyläjulkkiksella ole keinoja hankkia sellaisia kannatuslukemia, jolla saattaisi olla läpimenomahdollisuuksia. Jonkinlaisena säännön vahvistamana poikkeuksena voitaneen kuitenkin pitää ensimmäisiä eurovaaleja 1996, jolloin EU:n parlamenttiin valittiin maakunnan miehenä ja sanomalehti Ilkan vahvasti tukemana Kyösti Virrankoski, jota muualla Suomessa tuskin tunnettiin.
Innokkaista ehdokkaista ei eurovaaleissa ole puutetta. On se sen verran hyväpalkkainen homma, eli lohta kannattaa pyytää vaikkei sitä saisikaan. Tarkoitus kuitenkin on selvä. Julkkisten on määrä kerätä puolueille ääniä ja valituiksi toivotaan tulevan se poliitikkojen porukka, joista halutaan Suomessa päästävän eroon tai joille toivotaan hyvin palkattua, jäähdyttelytointa ennen kunniallista eläkkeelle siirtymistä.
Suurimpana ongelmana eurovaaleissa on niiden luvattoman pieni kiinnostavuus. Kun ensimmäisissä eurovaaleissa, siis 1996, äänestysprosentti (uutuudenviehätystäkö ?) oli 60,3. Vuonna 1999 kiinnostuneiden määrä oli laskenut lähes puoleen eli äänioikeutetuista vain 31 prosenttia tunsi EU:a ja sen parlamenttia kohtaan niin paljon kiinnostusta, että vaivautui äänestämään.
Aivan toisenlaiset ongelmat vaivaavat kunnallisvaaleja. Vaikka niidenkään yhteydessä eivät korkeat äänestysprosentit päätä huimaa, suurin vaikeus kuitenkin lienee sellaisten ihmisten vähäinen määrä, joilta löytyisi mielenkiintoa lähteä hoitamaan yhteisiä asioita kuntatasolla. Toisaalta ne, jotka kunnallispoliitikon "ihanuutta" ovat päässeet kokeilemaan, ovat hyvin usein luopumassa siitä jopa yhden, mutta vähintään kahden vaalikauden jälkeen. Yhä pienempi on se joukko, joka velvollisuudentuntoisesti jaksaa paneutua ja perehtyä kotikuntansa yhteisten asioiden hoitoon.
On sanomattakin selvää, että kiinnostus eurovaalien ehdokkuuteen johtuu mahdollisuudesta päästä osalliseksi europarlamentaarikoille suoritettavista "varsin kohtuullisista" korvauksista, vaikka suomalaisten mep :ien palkat ovatkin "vain" Euroopan keskitasoa. Herää väistämättä kysymys: Alkaisiko kunnallispolitiikkaa kiinnostaa suomalaisia, jos siihen käytettävästä ajasta ja vaivasta saisi edes kohtuullista korvausta ? Pelkkä aate kun nykymaailmassa on auttamattomasti out.

Posted by Piruparka at 08:04 AM | Comments (0)

tammikuu 16, 2004

SOPIMUKSET JA OIKEUSTAJU

Jokainen peruskansalainen ajattelee ja olettaa, että oli sopimus ja sen sisältö mikä tahansa se sitoo ja velvoittaa kaikkia, niitä osapuolia jotka sopimuksen ovat tehneet ja sen piiriin kuuluvat, tasapuolisesti. Oletus on virheellinen. Valtiot tai ainakin isommat sellaiset, näyttävät voivan vapaasti valita, mitä sopimuksia noudattavat, sen mukaan mikä heille kulloinkin sattuu sopimaan ja pyyhkiä muilla tekemillään sopimuksilla, sanonko mitä. Eikä ole ensimmäinen eikä taatusti viimeinen kerta, kun keskivertokansalaisen oikeustaju on joutunut koetukselle. Kysymys on tietenkin EU:n vakaus- ja kasvusopimuksesta ja siinä sovitusta budjettikurista ja jäsenmaiden kolmen prosentin alijäämärajasta.
Olen ymmärtänyt, että Suomi EU:n mallioppilaana on pyrkinyt niin sanotusti viimeisen päälle noudattamaan tätä EU:n taloudellisen kehityksen yhdeksi tärkeimmäksi kivijalaksi sanottua sopimusta. Edellä mainittua alijäämärajaa kun on pidetty niin keskeisenä, yhteisesti sovittuna asiana, että sen rikkomisesta on säädetty sellaisen suuruusluokan sanktiot, että kovin suurta innokkuutta aisan yli potkimiseen ei liene kenelläkään ollut, paitsi jos sattuu kuulumaan sellaisiin niin sanottuihin EU:n suuriin jäsenmaihin kuten Ranska tai Saksa, jotka ainakin eurooppalaisissa puitteissa näyttäisivät voivan valita vapaasti itselleen sopivat sopimukset noudatettaviksi. Siltä se ainakin vielä viime marraskuussa näytti, kun EU:n valtiovarainministerit marssivat yhtä jalkaa komission yli ja katsoivat läpi sormien Ranskan ja Saksan välinpitämätöntä piittaamattomuutta yhdessä sovitusta vakaus- ja kasvusopimuksesta. Motiiveja voi vain arvailla. Oliko kysymys pelosta suuria ja vaikutusvaltaisia mahtimaita kohtaan vai halusiko jokainen jättää itselleen oikeutetun mahdollisuuden jonain päivänä tehdä myös reilusti alijäämäisiä budjetteja ?
Olivat syyt mitkä hyvänsä, nyt kuitenkin näyttää siltä, että komissio, ehkä suivaantuneena ylikävelystä, on viemässä oikeuteen valtiovarainministereiden marraskuista päätöstä. Hyvä näin, sillä ihmisten oikeustaju edellyttää ehdottomasti selvitystä siitä, miksi jotkut sopimukset koskevat vain osaa sen tehneistä osapuolista.

Posted by Piruparka at 07:36 AM | Comments (0)

toukokuu 06, 2003

HOUSUT KINTUISSA?

Yllättikö EU:n tulevaisuuskonventti Suomen ja sen herrat housut kintuissa? Sellainen tulee ensimmäisenä mieleen kun seuraa poliitikkojen ymmällään oloa ja suoranaista hätää ensimmäisten ennakkotietojen tultua julkisuuteen konventin työskentelyn tuloksista ja niistä päämääristä mihin EU :a on sen mukaan tarkoitus viedä.
Vähän vahingoniloisena voisi kai sanoa, että sitä saa mitä tilaa eli vaalien alla kaikki puolueet täysin tietoisesti ja tarkoituksella jättivät niin EU:a kuin puolustuskysymyksiäkin koskevat asiat käsittelemättä. Muistini mukaan varsinkin Natoa ja EU:n yhteistä puolustusta suorastaan kiellettiin kovin syvällisesti käsittelemästä vaalitilaisuuksissa tai ainakaan niistä puhumista ei pidetty kovin tarkoituksenmukaisena. Tämä tietenkin ihmetytti aktiivisesti asioita seuraavia kansalaisia, kun konventin puuhastelusta oli tiedotusvälineistä saatu kuulla ja lukea hyvinkin yksityiskohtaisia vihjailuja ja jopa ihan faktatietoa. En voi väittää tietäväni EU:sta, sen byrokratiasta ja päätöksentekojärjesteLmistä sen enempää kuin keskivertokansalainen yleensäkään, mutta sen verran asioita seuraan, tietääkseni, että jo Nizzan huippukokouksessa saatiin esimakua siitä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Ns. suuret EU maat tulevat jatkossa yhä enemmän käyttämään suuremman ja vahvemman valtaa ja vievät EU:a sinne minne haluavat. Pienille jäsenmaille tulee jäämään lähinnä vikisijän rooli.
On tietenkin täysin selvää, että konventin työn tulos on ehdotus, jota tullaan käsittelemään sääntöjen mukaan ja asianmukaisessa järjestyksessä, mutta on todella mielenkiintoista seurata, millä tavalla Suomen uudet "kokemattomat", hallitus ja eduskunta tulevat suhtautumaan mainittuun ehdotukseen. Erityisen seurannan ja ehdottoman mielenkiinnon kohteena tulee jatkossa olemaan se, mitan Suomi tulee pääsemään ja sinne EU:n ns. ytimeen, jonne meillä kuulemma on aivan mahtava halu mennä, kun sinne pääsemiseen tullaan edellyttämään osallistumista yhteisiin puolustusjärjestelyihin.

Posted by Piruparka at 03:29 PM | Comments (0)