Aihepiiri: Joulukeljumit

joulukuu 18, 2007

JOULUKELJUMIA 2007

Vaikka toisen polven syntymäpakanan joulua eivät koskaan ole sävyttäneet mitkään uskontoon tai uskonnollisuuteen vivahtavat seremoniat, jotkut traditiot kuuluvat toki Piruparankin joulun viettoon. Syömisen, saunomisen ja laiskanpulskean löhöilyn lisäksi, näyttää Piruparalla jouluperinteeksi vähitellen muodostuvan myös joulun alusviikolle sijoittuva, jokavuotinen joulukeljumin kirjoittaminen. Julistukseksi sitä tuskin uskaltaa sanoa, vaikka jonkinasteista paatoksellista harmitusta nuo keljumit yleensä ovat sisällään pitäneet.

Tätä kirjoitettaessa, kun jouluun on vielä muutama päivä aikaa, joulukeljumin aiheeksi kelvannee - monia muitakin, kuin Piruparkaa harmittava - lumen puuttuminen. Säätieteilijöiden tilastot toki kertovat, että moinen ei suinkaan ole harvinaista, ainakaan täällä tasavaltamme etelärannikolla. Itse asiassa nuo tilastot taitavat väittää, että niin kutsutut mustat joulut ovat jopa yleisempiä, kuin joulut kunnon talvimaisemassa.

Onko syy kasvihuoneilmiön aiheuttama ilmastonmuutos? En ota kantaa! Tästä joulusta näyttäisi kuitenkin hyvää vauhtia muodostuvan viime vuotuisen joulun ja talvenkin toisinto. Toisin sanoen loppusyksystä lumi vilautti itseään ja antoi tuolla viuhahduksellaan oikeuden aavistaa, että valkoinen, lumipeitteinen joulu on todellinen mahdollisuus. Pelkäksi viuhahdukseksi näyttää joulu taas tänäkin vuonna lumen osalta jäävän.

Näin joulun ollessa ovelle, tuollaisesta talven ”leikillisestä” itsensä vilauttelusta, vanhenevan miehen mieleen assosioituu, nyt jo muinaisilta kokemuksilta tuntuvat joulut, kun viehättävät tonttutytöt käyttivät tuota samaa vilauttelutekniikkaa, jonka seurauksena poikapukit erehtyivät odottamaan aitoa ja jäljittelemätöntä joulutunnelmaa, joka odotusten mukaan olisi huipentunut lahjan jakeluun. Kuten arvata saattaa ja kokemus on myöhemmin, jopa katkerasti opettanut, että kaikkea ei aina saa, mitä mieli halajaa - ei edes jouluna.

On tunnustettava, että lumen puutteeseen jouluna on vuosien saatossa siinä määrin ehditty tottumaan, että se - ainakaan merkittävästi - tuhoaa Piruparan joulutunnelmaa. Tätä kirjoitettaessa suurempaa joulukejumin aihetta ei kuitenkaan vielä ole tiedossa. Sellainenkin toki ennen joulua vielä voi ilmaantua - jopa jo tämän lehden ilmestyessä niin on saattanut käydä - tai sitten ei.

Suomessa päätöksenteko kuitenkin toimii demokraattisesti - myös Loviisanseudulla - ja siihen on, Piruparan ohella, myös kaikkien muiden tyydyttävä, olivat päätökset sitten mitä tahansa. Ei auta, vaikka joulukeljumia kuinka tunkisi mieleen.

Posted by Piruparka at 02:19 PM | Comments (0)

joulukuu 22, 2006

JOULUKELJUMIA 2006

On taas se aika vuodesta, kun Piruparalla on ollut tapana julistaa omaa joulukeljumiaan. Tällä kertaa joulun keljuttamiselle aihetta löytyykin. Sattui näet muutama viikko sitten aistimiin joulun alle erittäin sopimaton ja keljumainen uutinen tuolta keskeltä Eurooppaa. Siellä kun on alkanut kampanja joulupukin kieltämiseksi. Ei kaikkia tietenkään tarvitse uskoa mitä tiedotusvälineet kertovat, mutta onhan se edesvastuutonta julistaa joulupukki persona non grataksi juuri joulun alla.

Uutinen kertoo, että eri kristilliset ryhmät ympäri Eurooppaa haluaisivat kieltää joulupukin ihan lain voimalla. Saksassa ja Itävallassa joulupukin pääsy on estetty perinteisille joulumarkkinoille. Wienin maailmankuuluilla joulumarkkinoilla jopa valkoparran kuvat on vaadittu poistettavaksi.

Kun edellä olevaa tiedotetta lukee, tulee tietenkin oitis mieleen, mistä syystä keskieurooppalaiset ovat joulupukkiin suivaantuneet. Yhä enemmän hämmästytti, kun uutisessa kerrottiin Wienin kaupungintalon tiedottajan ilmoituksesta, jonka sisältö oli, että se joka haluaa nähdä joulupukin, menköön – ei suinkaan Suomen Lappiin – vaan Amerikkaan. Johan on joulun alla keljumille aihetta. Se toki on tiedossa, että ruotsalaiset ovat pyrkineet anastamaan itselleen lähes kaikkea suomalaista, niin joulupukkia kuin saunaakin, mutta mitä Amerikka tähän kuuluu. En ole koskaan kuullut, että amerikkalaiset olisivat väittäneet joulupukin asuvan edes omalla mantereellaan. He kun uskottelevat joulupukin tulevan lentävillä poroillaan suoraan pohjoisnavalta. Siihen on tietenkin syynä sikäläinen maantiedon opetus, jossa Amerikan ulkopuolisen maailman olemassaololle ei juuri panna painoa, joten amerikkalaisesta näkökulmasta katsottuna Korvatunturin sijoittuminen pohjoisnavalle on täysin ymmärrettävää.

Kun keljuttaminen hieman hellitti ja jatkoi lukemista, niin löytyihän se syy-yhteys Atlantin taakse. Wienin kaupungintalon tiedottajan tuohtuminen on toki ymmärrettävää, kun selvisi, että sikäläiseen joulupukkitietämykseen on päässyt pesiytymään sellainen käsittämätön väite, että joulupukki on Coca Colan, 1930 – luvulla kehittämä mainostuote. On aikoihin eletty! Tuollaisten harhakäsitysten levittäminen on todella edesvastuutonta ja niiden poistamiseksi on aidon suomalaisen joulupukin ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin.

Näissä tunnelmissa Piruparka toivottaa lukijoilleen Rauhallista Joulua.

Posted by Piruparka at 02:04 AM | Comments (0)

joulukuu 23, 2005

JOULUKELJUMIA 2005

Eräs tuttavani tarvitsi kettinkiä. Hän poikkesi paikalliseen rautakauppaan ja kerrottuaan myyjälle tarpeestaan, tämä mittasi pyydetyn metrimäärän haluttua tuotetta ja lähti liikkeen takaosista etsimään työkalua kettingin katkaisuvälineeksi. Tällä välin tuttavani tuumasi, että ainahan sitä kettinkiä tarvitaan ja kiskoi rullasta tuotetta valmiiksi mitattuun kettinkikasaan vielä muutaman metrin lisää. Myyjä palasi työkaluineen, katkaisi ketjun ja vei koko kettinkikasan vaa’alle punnittavaksi. Mikäpä siinä auttoi - nolohkossa tilanteessa - kun maksaa koko kasa.

Kiusallisesta tilanteesta ja harhautusyrityksestään huolimatta, tuttavani tasan tarkkaan tiesi mitä osti ja mistä maksoi. Näin ei aina ole. Joskus joudumme maksamaan aivan jostain muusta, kun siitä, mitä olemme ostamassa. Usein tietämättämme. Tällainen ajankohtainen tuote on joulukinkku. Näin jouluna, kun ostamme perinteitä kunnioittaen suolatun joulukinkun, toki tiedämme, että kinkun ohella hintaan sisältyy korvaus myös tuotteen sisältämästä suolasta. Joulunodotuksen mielialojen kyllästämissä tunnelmissa kovinkaan moni, joko ei tiedä, tai ei ainakaan vaivaudu välittämään, että kinkun ohella meitä harhautetaan ostamaan myös suolaan sekoitettua vettä. Varsin hintavaa jopa.

On kinkunsuolaajan röyhkeydestä ja ahneudesta kiinni kuinka laimealla suolavedellä hänen kanttinsa kestää kinkkumme suolata. Mitä alhaisempi on veden suolapitoisuus, sitä enemmän nestettä pitää kinkkuun pumpata. Asiasta perillä olevat tahot väittävät varsin yleistä olevan, että ison kinkun painosta jopa kolmannes saattaa olla lihaan pumpattua suolavettä. Tämä kaikki on tietenkin laillista. Virallisestihan kinkku ainoastaan suolataan. Painonlisäys on vain seurausta tästä toiminnasta.

Jostain syystä mieleen assosioituu kuva joidenkin vuosien takaisesta tilanteesta, kun tyhjentyneen, parin kilon perunapussin pohjalta, saattoi löytää puoli kiloa savista multaa ja jopa pieniä kiviä. Ei niitäkään sinne painonlisäykseksi ollut laitettu, ei tietenkään. Kunhan olivat perunoiden pinnalta pussin pohjalle rapisseet. Alkoivatko kivet perunapussissa kasvaa liian suuriksi? Sitä en tiedä, mutta nykyisin valtaosa pussitetuista perunoista myydään valmiiksi pestyinä.

nnSamoin kun perunat voidaan myydä pestyinä, on joulukinkun suolaamiseen muita mahdollisuuksia, kuin laimean suolaveden pumppaaminen. Ellei sitten tieten tahtoen haluta nostaa kinkun painoa.

Hieman keljumaisista mietteistään huolimatta, Piruparka toivottaa lukijoilleen Rauhallista Joulua.

Posted by Piruparka at 04:07 PM | Comments (0)

joulukuu 21, 2004

JOULUKELJUMIA 2004

Erilaista jouluun liittyviä, joulukeljumin aiheeksi kelpaavia lieveilmiötä on toki esiintynyt tänäkin vuonna, mutta jostain syystä Piruparan ärsytyskynnys on ollut tavallista korkeammalla tai muuten saavuttamattomissa, että mainittavampaa provosoitumisilmiötä ei näyttäisi tapahtuneen. Kun vallitsevalle säätilalle ei mitään voi, televisiossa esitetyt toistuvat kehotukset osallistua vähäosaisten lapsiperheiden joulujärjestelyihin, saivat kuitenkin sen verran aivotoimintaa aikaiseksi, että joulukeljumin julistukselle löytyi aiheentynkää.

Erilaiset rahan- ja tavarankeräykset joulun alla ovat kuuluneet kuvioihin ilmeisesti aina. Muistan selvästi, miten keräysten kohteina aikoinaan olivat vain ja ainoastaan rajaseudun lapset. Nyttemmin rajaseuduilla on ilmeisesti vaurastuttu tai vähäosaisuus on muuten levinnyt kattamaan koko tasavallan, koska erityismainintaa rajaseudusta ja sen lapsista ei enää vuosiin ole näkynyt.

Joulumielen kerrotaan syntyvän antamisen ilosta. Siitä kai näissä keräyksissäkin on kysymys. On suorastaan liikuttavaa havaita, kuinka ihmisillä riittää ostovoimaa oman joulumielen hankintaan. Erilaisia keräyksiähän riittää, kun lukuisat järjestöt ja muut yhteenliittymät kilvan tekevät pyyteetöntä työtä järjestämällä ihmisille mahdollisuuden joulumielen hankintaan. Onhan se sentään iloinen asia, että vähävaraisuus ja huono-osaisuus ovat levinneet ympäri valtakuntaa, näin mahdollisimman monille parempiosaisille tarjoutuu tilaisuus joulumielen ostoon. Puhumattakaan suurista ja vähän pienemmistäkin firmoista ja yrityksistä, jotka näin pääsevät kohottamaan imagoaan jaloina joulumielen tuojina.

Jotenkin en pääse ajatuksesta, että antamisen iloon liittyy hyvinkin oleellisesti myös saajan ilo. Jos pelkästään antaminen on niin iloinen asia, rahaa ja tavaraa saatettaisiin iloisin mielin jakaa ympäri vuoden. Näissä jouluisissa rahankeräyksissä saajat ovat kuitenkin hyvin epämääräinen ”vähäosaisten lapsiperheiden” joukko, joille parempiosaiset hankkivat tai ainakin ovat hankkivinaan jouluiloa ostamalla lahjoituksillaan itselleen hyvän joulumielen.

Kun kukaan lahjoituksen tekijöistä ei tiedä kuka hänen lahjoituksensa saa, antamisen ilon lopullinen toteutuminen jää mielikuvituksen varaan. On varmaan mieltä kohottavaa nähdä mielikuvissaan kuinka oma lahjoitus tuo jouluiloa sen kaltaisiin perheisiin, joita on kuvattu vaikkapa Putkinotko- ja Ryysyrannan Jooseppi-teoksissa.

En lähde esittämään epäilyksiä lahjoitusten perillemenosta tarkoitettuun kohteeseen, varsinkin kun toiminta- ja toimituskulut on ensin vähennetty päältä pois. Mielenkiintoista sen sijaan olisi tietää, mitä ovat ne vähäosaisuuden kriteerit, joiden perusteella lahjoituksia jaetaan? Ja kuka kohteet valitsee?

Posted by Piruparka at 04:52 PM | Comments (0)

joulukuu 16, 2003

JOULUKELJUMIA 2003

Mikä olisikaan jouluisempi aihe kuin joulukinkku. Aikojen kuluessa tähän jouluiseen perinneruokaan on liittynyt monenlaista parranpärinää. Viime vuosilta on jäänyt mieleen ainakin sellaisia kinkkuun kohdistuvia vaatimuksia, että sen on oltava harmaasuolattu, siinä ei saa olla rasvaa, eikä se saa olla tanskalainen. Puuttumatta kenenkään muun kulinaarisiin, kinkkua koskeviin toiveisiin totean omasta puolestani, että näistä kolmesta vaateesta itse allekirjoitan vain ensimmäisen.

En muista kaikkia niitä argumentteja, joilla tanskalaisen kinkun ostajia on syyllistetty, enkä halua tässä yhteydessä ottaa kantaa siihen onko sellaiseen langenneella motiivina ollut sen enempää epäisänmaallisuus kuin aikomus tappaa suomalainen talonpoikakaan, vai onko kysymyksessä ollut ainoastaan niinkin arkisesta ja jopa raadollisesta asiasta kuin kyseisen lihatuotteen hinta.

Oli miten oli, tänä vuonna aistimiin on useammastakin lähteestä tarttunut havaintoja vihertävistä pelottelijoista. Kuluttajille on levitetty kauhukuvia geenimuunnellulla soijalla lihotetusta tanskalaisista sioista. On väitetty tilanteen jatkuneen jo vuosia. Entä sitten ? Ei ainakaan Piruparan tietoon ole tullut ainoatakaan tapausta, jolloin joulukinkun syöjät olisivat sairastuneet muuhun kuin ylensyönnistä aiheutuviin vaivoihin. Eikä siinä sian nauttimalla ravinnolla tai sen alkuperämaalla ole merkitystä.

Niille, jotka suhtautuvat epäillen siihen, mitä joulukinkuiksi päätyvät siat nykyisin syövät, kerron muistelon tuolta 1950 -60 -lukujen taitteesta. Jo silloin ymmärrettiin jätteiden lajittelun päälle. Oli niin sanotut tavalliset roskat ja sianruoiksi kutsutut ihmisten ruoan tähteet. Edellä mainitut kerättiin niille varattuihin "putulaatikoihin" ja jälkimmäisiä varten oli kannelliset tynnyrit. Aika ajoin lähialueen sikalan omistaja kiersi hevosensa kanssa keräämässä nämä tynnyrit "herkkuaterioiksi" kasvateilleen, jotka edelleen päätyivät supisuomalaisina kinkkuina kansalaisten joulupöytään. Voidaan sanoa, että kierrätys oli moitteetonta. Mainittakoon vielä, että varsinkin kesäaikaan nämä sianruokaa sisältävät tynnyrit suorastaan kuhisivat valkoista sentin mittaista elämää. Siitä huolimatta joulukinkku maistui tuolloinkin ja nostalgis-sentimentaalinen makumuisti väittä, että paremmalta kuin kinkut pitkään aikaan.

Onneksi tanskalaiset ovat viime vuosina pitäneet huolen siitä, että moneen suomalaiseen, vähävaraiseksi mainitun kodin joulupöytään on riittänyt edullista joulukinkkua. Tänä vuonnahan hintaeroa, ainakaan vielä ei juurikaan näy.

Posted by Piruparka at 08:35 PM | Comments (0)

joulukuu 17, 2002

JOULUKELJUMIA 2002

Tämänvuotisen joulukeljumin julistukseen on antanut aiheen Kansaneläkelaitos. Syy ei tietenkään ole itse Kelan eikä sen virkailijoiden. Hehän vain noudattavat niitä lakeja, asetuksia ja muita määräyksiä, jotka ovat laatineet suuressa, mutta kyseenalaisessa viisaudessaan kansan valitsema eduskunta ja sen luottamusta nauttiva tasavallan eli Lipposen hallitus.

Kävi nimittäin niin, että työtön (pitkäaikais- sellainen) sai pätkätyön. Eräs yritys tarjosi päivän keikasta 60 euroa. Koska kysymyksessä oli lainkuuliainen yritys, sieltä pyydettiin verokorttia oikeudenmukaisen veron pidättämiseksi. Verokortti oli asiakirja, jota työtön ei ollut tarvinnut vuosiin, mutta kuin ihmeen kaupalla sattui sen löytämään. Hän oli myös tunnollinen kansalainen ja ilmoitti työkeikastaan Kelalle ja toimitti sinne myös asiaan kuuluvan palkkalaskelman.

Työ tuli tehtyä ja yritys maksoi työmiehelleen lupaamansa palkan. Verojen jälkeen käteen jäi 52 euroa (runsaat 300 mk). Iso ja iloinen asia työmarkkinatuella elävälle työttömälle, jolla jokaiselle lisäeurolle oli käyttöä. Kun joulu kuitenkin oli tulossa, niin työtön päätti siirtää tuoreimpien laskujen maksamista ja säästi 25 euroa itselleen joulun viettoon. Sillä rahalla kun varmaan saisi joulupöytään jotain muutakin kuin sika – nauta – säilykkeellä terästettyä hernekeittoa, joka useana jouluna oli kuulunut ruokalistalle.

Tuli sitten päivä, kun Kela maksoi työttömälle joulukuun työmarkkinatuen. Summa vaan oli normaalia pienempi. Kun posti toi Kelan asiaa koskevan päätöksen ilmeni, että työmarkkinatuen määrässä oli huomioitu 60 euron palkka ja työmarkkinatuen määrästä oli vähennetty 50 % työtulosta. Näin työttömälle jäi koko päivän duunista 22 euroa käteen ja sika – naudalla terästettyä hernekeittoa joulupöytään.

On selvää, että työmarkkinatuella eläminen ja säännöllinen työn tekeminen ovat toisensa poissulkevia asioita, mutta kohottaako 60 euron bruttotulon lisäys työttömän elintasoa niin paljon kuukaudessa, että sitä ei sallita. Tässä vaiheessa herääkin kysymys: Kuinka käy, jos Ylen ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton järjestämän ”Hyvän Mielen Joulukeräyksen” lahjoituskohteina sattuisi olemaan työmarkkinatuella elävät lapsiperheet. Tuleeko Kelan punakynä käymään heidän tulevien työmarkkinatukien kimppuun. Toivotaan, että virkailijat ovat joulumielellä ja suovat keräyksen kohteina oleville jouluilonsa.

Posted by Piruparka at 01:03 PM | Comments (0)