Aihepiiri: Liikenne

helmikuu 01, 2008

JATKOTARKKAILUA

Heinäkuussa 2002 eli noin viisi ja puoli vuotta sitten kirjoitin tällä samalla paikalla kolumnin otsikolla ”Tarkkailua 7-tiellä”, muiden muassa seuraavasti: ”Ei tarvita mitään virallisia liikennetilastoja, vaan ihan aistinvaraisesti on havaittavissa se liikennemäärien kasvu, joka tällä kuninkaitakin kunniakkaasti palvelleella 7 -tiellä on viime vuosina tapahtunut. Yksi syy on tietenkin lisääntyneet raskaan kaluston määrät, josta on kirjoitettu sivukaupalla, mutta yhä enemmän tiellä liikkuu myös kalliita eurooppalaisia ja japanilaisia loistoautoja ja maastureita.”

Tuolloin elettiin vielä aikaa, jolloin jokainen, rajan taakse itään matkaava ”maasturi ja loistoauto” ajettiin yksitellen purkaussatamistaan 7 -tietä pitkin kohti Vaalimaata ja tämä luonnollisesti aiheutti liikennemäärien kasvua huomattavasti. Pian mainitun tekstin kirjoittamisen jälkeen alkoivat kuvaan ilmaantua yhä enenevässä määrin autonkuljetusrekat, joiden ansiosta ajoneuvojen lukumäärä hetkeksi taisivat jopa laskea, kun rekan lavalla matkasi kerralla keskimäärin kuusi ajoneuvoa.

Venäjänmaalla uusiorikkaaksikin kutsutun väestönosan määrä joko kasvaa tai sitten sen varakkuus aina vaan lisääntyy. Vähän vaurastuttuaan ihmiset ovat ihmisiä myös Venäjällä, joten mitäpä sitä varallisuudella tekisi, ellei sitä pääsisi näyttämään muille. Tämä tarkoittaa, että auto se on venäläisellekin se statussymboli, jolla hän naapureilleen pärjäämistään ja hyvinvointiaan viestittää. Ja miksei viestittäisi, inhimillistähän se on.

Kukaan tuskin muistaa aikaa 1990-luvun alussa, jolloin naapurimaan rajat vähitellen avautuivat länteen ja ensitöikseen veli venäläinen osti – luullen sitä kaiketi ainoaksi automerkiksi maailmassa – kutakuinkin kaikki vähänkään koossa pysyvät Ladat joita Suomesta löytyi – ja sehän ei ollut vähän se.

Viisi ja puoli vuotta sitten tielläliikkujaa tuntui – kasvaneen rekkaliikenteen ohella – huolestuttaneen se liikenteen kasvu, joka aiheutui yksittäisten länsimaisten loistoautojen ja maastureiden matkaamisesta kohti itärajaa. Edelleenkään tarkkailijalla ei ole käytettävissään virallisia liikennetilastoja, mutta luontoäidin, tilanteen seuraajalle antamat havaintovälineet ovat sitä mieltä, että vuoden 2002 jälkeen jokaisen, rajaa kohti ajaneen maasturin tilalle on tullut ainakin kolme autonkuljetusrekkaa, joten jokainen turmaton päivä mennään tuurilla.

Nyt kun Helsingin-seudulle ollaan suunnittelemassa tietulleja, olisi viimeinkin aika alkaa rahastaa myös 7 -tietä kuluttavia ja suorastaan rikkovia rekkoja, joista valtaosa on venäläisiä, jos joltain vanhaa suomettumista potevalta päättäjältä vaan uskallusta löytyisi.

Posted by Piruparka at 05:13 AM | Comments (0)

syyskuu 14, 2007

NOLLATOLERANSSI

Nollatoleranssista on tullut viime aikoina muotisana, jota sovelletaan milloin mihinkin tarkoitukseen. On sitten kysymys koulukiusaamisesta, liikenteessä noudatettavista promillemääristä tai vaikkapa jääkiekon sääntömuutoksista, se on sana, jonka avulla uskotaan ratkaistavan ilmeisesti lähes kaikki yhteiskunnassa esiintyvät ongelmat.

Viime aikoina nollatoleranssi on esiintynyt aiheena uutisissa, jotka ovat kertoneet poliisin tarkkailevan tehovalvonnan keinoin, liikenteessä noudatettavia nopeusrajoituksia. Nopeusseurannan kohteena on kantatie numero 51 ja edellytyksenä on, että nopeusrajoituksia noudatetaan nollatoleranssiperiaatteella. Kun toleranssi tarkoittaa suvaitsevuutta, sietokykyä, sietämistä, sallitun mitan, painon tai muun sellaisen poikkeamaa määrätystä arvosta, tämä merkitsee, että nollatoleranssin määräämästä nopeusrajoituksen tasosta jopa 1 km:n tuntinopeuden ylityksestä on ylittäjälle tulossa huomautus.

Sanomattakin pitäisi olla selvää, että nopeusrajoitusta osoittavat merkit tienvarsille, on asetettu noudatettaviksi. Kun seurailee vaikkapa aiheesta käytävää nettikeskustelua, muitakin näkemyksiä valitettavasti melko runsaasti esiintyy.

Mikäli olen ymmärtänyt, tehovalvontaa jatketaan koko syyskuun ajan. Ensimmäiset tulokset kertovat, että muutaman ensimmäisen päivän aikana lähes 15 000 autoilijasta ylinopeutta ajoi ainoastaan pari prosenttia. Poliisin arvion mukaan luku olisi ollut 50 prosentin luokkaa ilman tehovalvontaa. Varmaan näin, mikäli yhden kilometrin nopeudenylitys lasketaan ylinopeudeksi.

Henkilökohtaisesti suhtaudun asiaan niin, että tiettyä suvaitsevaisuutta, sietokykyä, sietämistä ja sallitun maksiminopeuden ylittäminen on oltava sallittua eli toleranssia on oltava. Meneekö raja 5 vai 10 prosentin lukemissa, on makuasia. Nollatoleranssi asettaa autoilijat eriarvoiseen asemaan. Suuri osa ihmisistä on todennäköisesti kuullut laitteesta nimeltä vakionopeudensäädin. Sellaisella ymmärtääkseni olisi käyttöä, jos pyrkimys on ajaa nollatoleranssin mukaan, nopeusrajoituksia kirjaimellisesti noudattaen. Kovin monissa autoissa sellaista ei kuitenkaan ole. Autojen nopeusmittarit eivät ole aina kovin luotettavia. Mikäli itse tarkasti ajelisin käytössäni olevan ajoneuvon nopeusmittarin näytön mukaan, olisin liikenteen jaloissa, koska mittari näyttää 7 km/h todellista nopeutta enemmän. Nollatoleranssi voi johtaa myös siihen, että aletaan ajaa liian hiljaa, kaikki kun eivät ole varmoja oman mittarilukeman oikeellisuudesta ja ajelevat ”varmuuden vuoksi” alle nopeusrajoitusten.

On myös huomioitava, että ajaminen tarkasti nollatoleranssin mukaan, nopeusmittarin seuraaminen edellyttää käsittämättömän määrän huomiokykyä ja se luonnollisesti on muun liikenteen havainnoinnista pois!

Posted by Piruparka at 07:06 AM | Comments (0)

heinäkuu 13, 2007

HAVAINTOJA LIIKENTEESSÄ

Vuosien saatossa on tullut kirjattua erilaisia liikennehavaintoja sen verran, että niille on Piruparan nettisivuilla oma kategoriansa. Kun viime viikonlopun päätteeksi lähdin ajelemaan itäiseltä Uudeltamaalta kohti syntymäkotikontujani Pohjanmaalle, noin 480 kilometrin matkalla silmään sattui pari havaintoa, jotka eivät nyt hätkähdyttäneet, mutta pientä ajattelemisen aihetta kuitenkin antoivat.

Mitenkään mieltä ja mielikuvitusta stimuloivaa puuhastelua ei moottoriteillä ajaminen ole. Samaan suuntaan ajavien tarkkailua edessä ja takana, opasteiden seurantaa ja ehkä satunnaista vilkuilua vastakkaiseen suuntaan ajavien kaistoille. Sitähän se on. Kun tutulla tiellä ei opasteita tarvinnut seurata, katse hakeutui ehkä tavanomaistakin useammin pälyilemään viikonlopun paluuliikennettä moottoritien keskialueen toiselle puolelle. Siellä silmään pisti, että yllättävän moni, säädöksistä huolimatta, ajeli ilman valoja. Asia ei selity vain ulkomaalaisilla, vaikka Suomen lisäksi kovin monissa maissa valojen käyttöä valoisaan aikaan ei taideta harrastaa. Jossain se lienee jopa rangaistavaa. Itse olen sitä mieltä, että valosäädösten noudattaminen parantaa huomattavasti havaittavuutta liikenteessä.

Toisen maanteillä esiintyvää kummajaisen, olen nimennyt ”potentiaalinen poliisi” – ilmiöksi. Maantieliikenteen sekaan ilmaantuva, tunnuksellinen poliisiauto, kun saa tielläliikkujissa aikaan vastaavanlaisen jonoutumisilmiön. Esimerkki: Jos poliisiauto ajaa satasen alueella juuri ja juuri sallitun rajoituksen mukaista nopeutta tai sen alle, kukaan ei, edes ohituskaistan kohdalle sattuessa, uskalla lähteä ohittamaan, peläten hetkellisesti ylittävänsä sallitun nopeuden. Tästä luonnollisena seurauksena on, että poliisiauton taakse alkaa kerääntyä jonoa, joka ei hajaannu ennen virkavallan häipymistä näkyvistä.

Olen sitä mieltä, että liikenteessä on oikeutettua ajaa myös nopeudella, joka on alle korkeimman sallitun. Sellainen tilanne on kuitenkin omiaan aiheuttamaan tuon mainitun ”potentiaalinen poliisi” – ilmiön. Joku, ehkä hiljattain ylinopeussakon saanut tai muuten poliisia pelkäävä, ei uskalla lähteä ohittamaan, uskotellessaan itselleen poliisin kyttäävän tutkan kanssa siviiliautossa noita mainittuja, hetkellisiä nopeudenylittäjiä ja ainekset ruuhkaan ovat valmiit.

Jollekin voi olla sama, ajeleeko itse satasen alueella vaikkapa 80 km/h. Olisi kuitenkin fiksua antaa etenemismahdollisuus myös niille, jotka haluavat käyttää hyväkseen suurinta sallittua nopeutta. Hitaammin kulkevan raskaan liikenteen takavuosina käyttämän tavan – ilmoittaminen takana tulevan ohituspyrkimysten havaitsemisesta – voisivat ottaa käyttöön myös kevyemmät ja hitaammat tielläliikkujat.

Posted by Piruparka at 03:04 AM | Comments (0)

marraskuu 24, 2006

REKKAJONOT

Rekkajonot tasavallan itärajalla ovat puhuttaneet jo niin pitkään, että pitänee Piruparankin ryhtyä hämmästelemään suomalaisiin iskostunutta intoa luovuttaa moottoriteitään parkkipaikoiksi venäläisille rekoille.

Ongelmat itään suuntautuvassa rekkaliikenteessä eivät ole uusi ilmiö. Sitä mukaan kun liikennemäärät ovat kasvaneet, myös ongelmat ovat lisääntyneet. Pullonkaulan sijainti tiedetään. Se on naapurin puolella rajaa. Siitä, miksi järjestelmä ei toimi, on esitetty monia syitä. Asiallisimmasta päästä lienee se, että Venäjän tullissa toimii niin paljon ja niin monia eri viranomaisia, että se hidastaa tullaus- ja rajanylitystoimien hoitamista. Ehkä näin, mutta muihinkin tekijöihin on viitattu. Naapurin - Neuvostoliiton perinnöksi väitettyä – kyseenalaista työmoraalia on soimattu. Mainitun moraalin moottorina kun sanotaan olevan tehokkaan toiminnan sijasta lupsakkaan leppoisa ajan tappaminen työpaikalla. On myös väitetty, että tehokkuus rajan takana paranisi huomattavasti, mikäli kuljettajien kukkaroista löytyisi välttämätöntä voiteluainetta. Naapurin viranomaisen kun väitetään, varsinkin näin vuodenvaihteen lähestyessä, olevan varsin perso tehokkaalle rasvaukselle.

Tämän kirjoittajalla ei ole tietoa siitä, kuinka suuri osa noista jonoissa seisovista rekoista sisältää suomalaisia vientituotteita ja kuinka paljon kuuluu niin kutsuttujen kauttakulkukuljetusten piiriin. Autojen kansallisuustunnukset lienevät valtaosaltaan kuitenkin venäläisiä. Jostain sattui silmään tieto, että eteläisen ja kaakkoisen Suomen teillä liikkuisi vuorokaudessa jopa 2500 Venäjälle menossa tai sieltä tulossa olevaa rekkaa.

Tilannetta on yritetty ratkaista jo vuosia. Jos hyvästä työmoraalista ja tehokkuudesta ei näy merkkejä rajalla toimivien virkamiesten keskuudessa, ei sen olemassaoloa ole havaittavissa ylemmillä tai ihan korkeimmallakaan tasolla. Lukemattomista ratkaisuyrityksistä huolimatta suma sen kun seisoo.

Vuosia kestäneen tapahtumattomuuden jälkeen ollaan tultu tilanteeseen, missä suomalaiset vanhassa suomettumishengessä nöyrästi ja iloisesti häntää heiluttaen ovat luovuttamassa kalliilla hinnalla rakennettujen moottoriteiden ajokaistoja venäläisille rekoille pysäköintialueiksi sen sijaan, että vaatisivat naapuria hoitamaan ongelmansa itse. Ehkä tämä on ollutkin veli venäläisen tarkoitus kaiken aikaa? Kukapa tietää?

Posted by Piruparka at 04:49 AM | Comments (0)

kesäkuu 21, 2005

KULTTUURIA LIIKENTEESEEN

Eletään taas sitä aikaa, jolloin suomalainen liikennekulttuuri puhuttaa. Kun nuoret miehet, nopeat autot, naiset ja näyttämisen halu yhdistetään vasta saatuun ajokorttiin eli vähäiseen ajokokemukseen ja vajavaiseen ajotaitoon, seurauksena saattaa olla rumaa jälkeä. Aina ei tarvita alkoholipitoisia nautintoaineitakaan. Helposti provosoituva ja/tai yllytyshulluuteen taipuvainen luonteenlaatu riittävät usein takaamaan huonon lopputuloksen. Jos tilanteisiin liittyy vielä noita mainittuja prosenttipitoisia juotaviakin, ennuste on todella huono.

Kovin pitkään ei nuorten miesten kaikkein riskialtein kausi tiettävästi kestä. Ajanjakson pituuskaan ei ole vakio. Viisaat väittävät kiivaimman vaiheen alkavan ajokortin saamisesta ja päättyvän pysyvähkön parisuhteen muodostumiseen. Tästä on päätelty, että tapahtumat tien päällä, joista usein on murheelliset seuraukset, ovatkin jäänteitä ihmissuvun muinaisista soidinmenoista. Näitä sitten urbanisoituneet sukukypsän iän saavuttaneet uroot toteuttavat – ehkä jopa vaistonvaraisesti - ainoalla tuntemallaan tavalla, jolla uskovat tekevänsä vaikutuksen vastakkaiseen sukupuoleen.

Samansuuntaisia tai ainakin edellisen vahvistavia tutkimuksia on esitetty viime aikoina myös naisten osalta. On väitetty kauniimman sukupuolen – pari-(pariutumis-) suhteeseen ryhtyessään - vaistomaisesti aina valitsevan jälkeläisilleen parhaat saatavilla olevat geenit. Mikäli näin on ja vasta nuorten miesten koheltaminen liikenteessä ja nimenomaan maanteillä toimiikin osana nykyaikaisia soidinmenoja, kovin paljon ei liene tehtävissä. Millään säännöillä, rajoituksilla, kielloilla tai muillakaan suomalaiskansallisen liikenneohjauksen perinteisillä menettelytavoilla tilannetta ei saada korjattua.

Luontoa, joka tikanpoikaa vetää puuhun, ei lainsäädännöllisin toimin ole hallittavissa. Rapatessa roiskuu ja sivalluksia syntyy - soitimellakin. Vanha, kyllästymiseenkin asti toistettu, hokema on, että tuore ajokortti on vasta lupa opetella ajotaitoja.

Takavuosina eräs sarkasmiin taipuvainen tuttava kertoi, että onnettomien sattumusten vuoksi hän aikoinaan joutui pitkähkön ajan ajelemaan ilman asianmukaista lisenssiä eli ajokorttia. Kun homman teki pääsääntöisesti vielä humalassa, joutui kiinnijäämismahdollisuuden minimoimiseksi aina huomioimaan muut tielläliikkujat ja noudattamaan tarkasti liikennesääntöjä. Tuolta ajalta sääntöjen mukaan ajamisesta juurtui hänelle sellainen tapa, että hän noudattaa sitä edelleen, vielä kortin saatuaankin ja selvin päin.

Edellinen ei kelpaa ohjeeksi, mutta osoittaa, omalla pilkallisella tavallaan, että vasta harjoittelun tuloksena syntyy myönteisiä rutiineja.

Posted by Piruparka at 08:32 AM | Comments (0)

huhtikuu 15, 2005

ISKUT JA SAALIIT

On selvää, että poliisin tehtäviin ja toimenkuvaan kuuluu monien muiden tehtävin ohella myös tien päällä tapahtuva ajoneuvojen nopeusvalvonta. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, kysymys on nimenomaan valvonnasta. Ei siis iskuista eikä saaliin kyttäämisestä sen enempää kiinnijääneiden kuin sakkopotinkaan muodossa.

Jostain syystä käsitteet kuitenkin sekoavat. Tiedotusvälineitä seuratessa, tapahtuu se sitten lehtien tai sähköisen median välityksellä, poliisin suorittaessa tehostettua nopeudenvalvontaa, uutisissa kerrotaan poliisin suorittamista tehoiskuista. On selvää, että erilaiset sotilasyksiköt tekevät iskuja, samoin terroristit niihin syyllistyvät. Ehkä poliisikin silloin, kun tekee hyökkäyksen vaikkapa jonkun rikollisjengin majapaikkaan. Mutta mikä isku normaali tai edes tehostettu nopeudenvalvonta on?

Samoin uutisoidaan, että poliisi sai ”saaliikseen” niin ja niin monta sataa tai tuhatta ylinopeuden ajajaa. Tai ”saalista” kertyi euroissa laskettuna niin ja niin paljon. Onko siis ymmärrettävä, että lähtiessään valvomaan nopeuksia, poliisi oikeastaan lähtee ”pyyntireissulle” saalista pyytämään? Ja olisiko edelleen ymmärrettävä, että pyyntireissu on onnistunut huonosti tai peräti epäonnistunut, ellei ”saaliiksi” ole saatu lukumäärällisesti tiettyä joukkoa ylinopeuksien ajajia ja kunnon ”saalista” myös euroissa laskettuna?
Uskon, että valtaosa kansalaisista hyväksyy poliisi suorittaman nopeusvalvonnan, tehdään sitä sitten hieman salaa, reilusti etukäteen ilmoittaen tai vaikkapa kameroiden avulla. Olen ihan uteliaisuuttani seuraillut internetissä käytyjä keskusteluja ja poliisin harjoittaman nopeusvalvonnan herättämiä mielipiteitä. Toki palstoilta löytyy ihan asiallisiakin kannanottoja, ehkä jopa enemmistö. Melkoinen joukko edustaa kuitenkin sen luokan näkemyksiä, että joutuu ihmettelemään, kuka niiden kirjoittajille on myöntänyt ajoneuvon kuljettamiseen tarvittavan lisenssin. Ihan vaan muutama esimerkki sieltä siistimmästä päästä.

”kytät on sikoja”,

”nopeusrajoitusten mukaan ajajat on pupujussukoita”,

”nopeusrajoitusten noudattaminen on merkki munattomuudesta”,

”ajan itse aina 10 - 30 km yli sallitun nopeuden oli valvontaa tai ei”,

”hanaa vaan ja latua, miks pitää kökkii siinä edes koko ajan” jne.

Nopeusvalvonnalle – tehostetullekin – löytyy vankat perusteet, jos liikkeellä on paljon kulkijoita tuon kaltaisten ajatusten kanssa.

Posted by Piruparka at 07:56 AM | Comments (0)

huhtikuu 01, 2005

KESKIVERTAISTA PAREMMAT

Erilaisissa tutkimuksissa ja haastatteluissa on moneen kertaan todettu, että suomalaisilla on itsestään ilmeisen harhainen käsitys keskivertaista parempina autonkuljettajina. On väitetty, että tällainen luulo johtuu suomalaisten kilpa-autoilijoiden pitkään kestäneestä menestyksestä varsinkin ralliautoilun sektorilla. Eivätkä Rosbergin ja Häkkisen menestykset Formula-radoilla suinkaan ole hälventäneet suomalaisten uskoa synnynnäisestä tai peräti geeneihin perustuvasta kyvystä hallita autonajotaitoja.

Tässä taannoin nämä ajotaidot pääsivät jälleen kerran esittäytymään. Satoja ja taas satoja tonneja autonromua syntyi hetkessä, kun keskivertaista paremmat autoilijat näyttivät ajotaitojaan Helsingin sisääntuloväylillä. Suomessa on mitä ilmeisimmin hyväksytty ajatus, että syksyisin, kun ensimmäiset talvikelit ovat käsillä, tilanne yllättää aina nämä keskivertaista paremmat autoilijat. Asiantila yleensä vain todetaan, ilman sen suurempaa ihmettelyä. Tällä kerralla herää kysymys, mikä oli se, joka nyt yllätti? Talven keskelle ilmestyneet, hetken kestäneet kesäkelitkö? Otaksuttiinko kesän alkaneen – maaliskuun alussa?? Oletettiinko kuukausia kestäneiden liukkaiden kelien vihdoin helpottaneen? Ei tarvinnut enää välittää meteorologien sääennusteista, ei vallitsevista olosuhteista, ei turvallisista etäisyyksistä edellä ajaviin, säällisistä nopeuksista nyt puhumattakaan. Mahdollisuus saada päänsä sekaisin vauhdin hurmasta oli ainoa seikka, jolla näytti olevan merkitystä.

Miten niin näytti? Siksi, että itse olin liikkeellä Porvoon moottoritiellä samoihin aikoihin ja totesin - ”vauhdin viehätyksessäkö?” - tehdyt, suorastaan henkeäsalpaavat ohitukset. Sattuneesta syystä käännyin Porvoon jälkeen kohti Hyvinkäätä ja kuuntelin radiosta uutisia suomalaisten, keskivertaista parempien autoilijoiden edesottamuksista hieman lähempänä Helsinkiä.

Lähes 40 vuoden aikana olen osunut tasan kaksi kertaa silminnäkijäksi toisten ajamiin kolaritilanteisiin. En tiedä onko se keskivertaista enemmän vai vähemmän. Siitä kuitenkin olen vakuuttunut, että neljän kolarointitilanteen todistaminen yhden päivän ja yhden reissun aikana eli noin 450 kilometrin ajomatkalla itäiseltä Uudeltamaalta Pohjanmaalle, on todella harvinaista. Näin nimittäin kävi ja yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat peräänajoja.

Se, että keskivertaista paremmiksi autoilijoiksi itsensä olettavien suomalaisten ja Kimi Räikkösen kännipäiset örvellykset saattavat muistuttaa toisiaan ei tarkoita, että he ajotaidoiltaan olisivat samaa luokkaa.

Posted by Piruparka at 07:51 AM | Comments (0)

marraskuu 21, 2003

ALINOPEUDESTA

Pertti Salovaara näyttää saaneen liikkeelle varsinaisen kansanliikkeen, aloittaessaan keskustelun niin sanotuista alinopeuksista. Vaikka en yksityiskohtaisesti tiedäkään, mitä kaikkea Salovaaran aloite pitää sisällään, hän mielestäni varsin maltillisesti, eräässä televisio-ohjelmassa kertoili näkemyksiään, mikä liikennetoimittajalle tietenkin sopiikin. Samaa malttia ei ole nähtävissä niissä kannanotoissa, joita esiintyy muun muassa internetissä erilaisilla mielipide- ja keskustelusivuilla.
Vaikka Piruparan viimeisimmästä ajotutkinnosta (D-kortti) onkin tullut kuluneeksi jo viitisentoista vuotta, muistelen opetetun, että nopeusrajoitukset kertovat noudatettavasta maksiminopeudesta, mutta muutoin ajonopeus on sovitettava vallitsevien olosuhteiden mukaan eli saatetaan joutua käyttämään rajoitusmerkintöjä ehkä huomattavastikin alhaisempia nopeuksia. Tässä on turha luetella kaikkia niitä lukuisia olosuhteita, joilla saattaa olla vaikutusta ajonopeuteen, mutta kun nyt kuitenkin alinopeuksien ajamisesta näytetään syyllistettävän tiettyjä kansalaisryhmiä (naiset, ikäihmiset, itsekeskeiset, vittumaiset, joustamattomat idiootit jotka "nukkuvat" liikenteessä jne. jne.), kerrottakoon, että ajettavan nopeuden yksi peruslähtökohta on omien ajotaitojen realistinen arviointi. Jos ihmisestä tuntuu, että vallitsevat olosuhteet (vuoden- ja vuorokaudenaika, keliolot, näkyvyys ym.) huomioiden, omat kyvyt eivät riitä ajamaan korkeinta sallittua nopeutta, hänellä on oltava oikeus ajaa myös hitaammin ilman, että häntä sitä rangaistaan. Jos kuljettajalta edellytetään korkeampia ajonopeuksia kuin mihin tämän taidot riittävät, niin se jos mikä aiheuttaa ongelmia ja vaaratilanteita liikenteessä.
Aivan eri asia ovat suoranaiset liikennehäiriköt, joita heitäkin valitettavasti on. Näitä liikennepsykopaatteja uskoisin kuitenkin löytyvän enemmän siitä porukasta, jotka esittävät alinopeuksia ajaville rangaistuksia kuin siitä joille he näitä sanktioita edellyttävät.
Lopuksi kerrottakoon tarina miehestä, joka myöhästyessään jouluaterialta kertoi syyksi tiellä vallinneen ruuhkan. Kun häneltä kysyttiin, miksei hän yrittänyt nopeuttaa matkaansa ohittelemalla, hän vastasi:
- En voinut, kun ajoin letkan ensimmäisenä.

Posted by Piruparka at 08:26 PM | Comments (0)

heinäkuu 30, 2002

AJOTAIDOT SYYNISSÄ

Taas on poliisi viikonloppuna erityistarkkaillut suomalaisia ajotapoja ja –taitoja. Aihetta varmasti on. Onnettomuustilastojen kärjessä näyttäisi ”komeilevan” kyseenalaisilla ansioillaan nuoret miehet. Heidän asennevammaisuutensa liikenteessä on yleisempää kuin muilla tai ainakin sen seurauksia löytyy useammin ruumishuoneilta ja sairaaloista, autoromuttamoista nyt puhumattakaan. Jostain syystä nämä asennevammat pääsevät valloilleen ja ilmenevät näillä nuorilla ( rohkeilla suomalaisurhoilla ???) erityisesti kauniina valoisina suviöinä, jolloin olosuhteet tiellä liikkumiseen ovat usein lähes ihanteelliset. Ensimmäisenä tulee mieleen, että näillä nuorukaisilla itsekeskeisten ja yleensä varsin vaatimattomien ajotaitojen suhteuttaminen melko hyviinkin olosuhteisiin on jotenkin ongelmallista.

Jostain syystä autolla ajamisen taidot ovat suomalaisille lähes pyhä asia. Ilman häpeää ja huonommuuden tunnetta nämä Väinämöisen jälkeläiset kyllä auliisti ilmoittavat, etteivät osaa soittaa tai että laulutaidotkin ovat erittäin vähäiset, mutta kun kysymys tulee autolla ajamisesta, on jokainen suomalainen omasta mielestään hyvä tai ainakin huomattavasti keskitasoa parempi kuljettaja.

Mistä tällaiset harhaluulot sitten johtuvat? Jos tietäisin, hyväpalkkainen tulevaisuus vakuutusyhtiöiden palveluksessa olisi taattu. Saattaisi kuitenkin olettaa, että ne kustannukset mitä ajokortin hankkimisesta joutuu näinä aikoina maksamaan, antaisi oikeuden odottaa saavansa vastineeksi hyvän kuljettajan taidot. Näinhän ei tietenkään ole vaan sillä huikealla summalla saa ainoastaan virallisen luvan alkaa opettelemaan ajamisen jaloja taitoja. Siihen väitteeseen, jota jotkut (feministitkö ?) ovat esittäneet, että varsinkin nuorilla miehillä auto toimisi jonkinlaisena seksuaalisuuden välineenä (jatkeena ?), en nyt tällä seisomalla usko. Ainahan koiraat ovat naaraille kykyjään esitelleet, jo tuhansia vuosia. Ei siihen autoa ole tarvittu.

Posted by Piruparka at 11:31 AM | Comments (0)

heinäkuu 19, 2002

TARKKAILUA 7 – TIELLÄ

Ei tarvita mitään virallisia liikennetilastoja, vaan ihan aistinvaraisesti on havaittavissa se liikennemäärien kasvu , joka tällä kuninkaitakin kunniakkaasti palvelleella 7 –tiellä on viime vuosina tapahtunut. Yksi syy on tietenkin lisääntyneet raskaan kaluston määrät, josta on kirjoitettu sivukaupalla, mutta yhä enemmän tiellä liikkuu myös kalliita eurooppalaisia ja japanilaisia loistoautoja ja maastureita.

Kun itäisen naapurin valtiomuoto ja poliittinen järjestelmä lakkasi kokonaisuutena toimimasta, se antoi osalle sen maan kansalaisia ehkä odottamattomankin mahdollisuuden päästä nauttimaan sosia-lismin saavutuksista. Nämä onnekkaat uusiorikastumisen, nyt jo ”veteraanit”, olivat äkkirikastumisestaan aluksi niin sekaisin, että alkoivat hätäpäissään kiireesti hankkia Suomesta takaisin sinne myydyt Ladat. Oma auto kun neuvostoyhteiskunnassa oli ollut se mittari, millä mitattiin niin perheen yhteiskunnallista asemaa kuin sen vaurauttakin.

Kun Ladat Suomesta alkoivat loppumaan, sosialismin saavutuksista nauttiva nyt jo venäläinen uusiorikas alkoi etsiä niitä muualta Euroopasta. Hän taisi aika tavalla yllättyä, kun Ladoja ei löytynytkään mistään. Oliko Suomi Euroopan rikkain maa ? Ainoa, jossa ihmisillä oli varaa ostaa Lada, tuo neuvostoaikainen statussymboli ja vaurauden mittari. Pian veli venäläinen kuitenkin huoma-si erehtyneensä, eikä siinä pitkään Ivan imetellyt eikä Nikolai nikotellut kun jo alkoi 7 –tielle ilmestyä uutuudenkiiltävää Mersua, Audia, Bemaria, Toyotaa jne.

Alkuun meno oli kuin rallireitillä. Joskus kanta-asukkaasta tuntui, että henkeään oli kaupittelemassa, jos uskalsi mukaan liikenteeseen. Tilanne on kuitenkin tarkkailijan silmissä huomattavasti parantunut. Sitä en tiedä, onko venäläinen kuljettaja päässyt eroon länsiautojen mukanaan tuomasta uutuuden viehätyksestä, vai onko hän muuten oivaltanut liikenteen pelisäännöt. Enää kuitenkin yhä harvemmin joutuu todistamaan sitä vastuuntunnotonta ajotapaa, jota veli venäläinen vielä muutama vuosi sitten 7 –tiellä harrasti. Hurjat ohitukset ja muista piittaamaton ajotyyli näyttääkin olevan nykyisin yhä useammin suomalaisten tielläliikkujien synti.

Posted by Piruparka at 07:22 PM | Comments (0)

helmikuu 26, 2002

LAINSUOJATON JALANKULKIJA

Aina silloin tällöin saa lukea uutisen, jossa kerrotaan kuinka autoilija on törmännyt jalankulkijaan. Se saattaa tapahtua jopa suojatiellä, jonka nimensä mukaisesti pitäisi olla liikenneväylää ylittävän jalankulkijan erityistä suoja-aluetta. Usein törmäyksestä seuraa jalankulkija vammautuminen, mutta eivät kuolemaan johtaneet onnettomuudetkaan harvinaisia ole.

Harvinaisia kuitenkin ovat sellaiset kuoleman tuottajalle tuomitut rangaistukset, jotka vähimmäs-säkään määrin vastaisivat kansalaisten oikeustajua. Poikkeuksen tekevät tietenkin kuljettajat, jotka tekohetkellä ovat huumeissa tai humalassa. Se toki katsotaan niin raskauttavaksi asianhaaraksi, että sen nojalla voi ihan oikeitakin tuomioita julistaa.

Sen sijaan ylinopeudet sekä muut kaahailut, hurjastelut ja piittaamattomuus muista tien käyttäjistä lasketaan ilmeisesti lieventäviksi seikoiksi, koska rangaistukseen ne eivät vaikuta – ainakaan lisää-västi. Vai mitä on sanottava, kun kahden auton kilpa-ajon seurauksena toinen törmää lähes 100 km :n tuntinopeudella suojatiellä kulkeneeseen vanhukseen, aiheuttaen tämän kuoleman. Rangaistus on puolen vuoden ehdollinen tuomio ja kohtuulliset sakot (1200 €). Toki ajokortti meni kuivumaan puoleksitoista vuodeksi, mutta onko se nyt estänyt ketään hyppäämästä auton rattiin. Myös toinen ”kilpaveikoista” sai sakkoja ja muutaman kuukauden ajokiellon. Näin siis suojatiellä yliajetun van-huksen henki hinnoiteltiin tuomioistuimessa puolen vuoden ehdonalaisen arvoiseksi.

Varmaankaan kukaan ei riko lakia tai tee rikosta joutuakseen siitä kiinni. Se riski kuitenkin on aina olemassa, vaikka rikosten selvittämisprosentit eivät Suomessa päätä huimaakaan. Siksi joutuukin ihmettelemään, miksi suomalaisen ”alamaailman” välien selvittelyt usein tapahtuvat jossain hiekka-kuopalla niskaan ampumalla. Sellaisesta kun kiinni jäädessään joutuu kiven sisään moniksi vuosik-si. Paljon järkevämpää ja fiksumpaa olisi hoitaa homma autolla. Lopputulos ei ehkä olisi aivan yhtä varma, mutta seuraamuksissa toki on eroa, kun tappovälineenä käytetään suomalaista pyhää lehmää – autoa.

Posted by Piruparka at 10:22 AM | Comments (0)

lokakuu 17, 2001

NAISAUTOILIJAT

Tapasin tuohtuneen naisen. Hän oli ajanut autollaan Kotkasta Loviisan suuntaan ja joutunut kaksi kertaa sen matkan aikana katselemaan miespuolisten autoilijoiden näyttämiä kansainvälisiä käsimerkkejä. Kun kysyin, että oliko aihetta, sain vastaukseksi sanatulvan josta ymmärsin sen verran, että syynä oli ainoastaan hänen sukupuolensa.
Koska tiesin, että tämä vihainen nainen työnsä vuoksi on jo vuosia istunut ratin takana enemmän kuin keskivertomies (lähes 40 000 km/v), en tohtinut ruveta väittämään vastaan.

Tämä tapaaminen kuitenkin antoi aihetta hieman pohdiskella miesten suhdetta naispuolisiin autoilijoihin (en liene ensimmäinen). On tietysti selvää, että autolla ajaminen oli miesten asia ja huvi vielä pitkälle 60- luvulle. Ajokortin omistavia naisia luonnollisesti silloinkin oli, mutta eipä heitä juuri näkynyt taksien tai linja-autojen ohjaimissa puhumattakaan siitä, että nainen olisi istunut täys´perävaunullisen ajoneuvoyhdistelmän tai rekan puikoissa. Tämä ei kuitenkaan ymmärtääkseni yksin riitä selittämään miesautoilijoiden nuivaa suhtautumista autoilevia naisia kohtaan. Eletäänhän nyt 2000- lukua ja ajokortin omistavien naisten lukumäärä lienee ainakin nuorempien ikäluokkien piirissä lähes samaa luokkaa kuin miestenkin.

Kun joskus – sattuneesta syystä – olen joutunut turvautumaan naispuolisen kuljettajan apuun, olen huomannut, että matkanteko on paljon yksinkertaisempaa ja vaivattomampaa siinä vieressä istuen, ainakin näin keski-iässä, kun mitään pätemisen tarvetta ei enää ole. Onko sitä sitten ollut nuorempana? En muista, mutta jos on ollut niin toki naiset ovat osanneet sitä ruokkia. Aina ovat arvon ladyt pystyneet miehen taitavuuteen tai ainakin omaan ajokokemattomuuteensa vedoten saada miehen tuntemaan itsensä maanteiden kuninkaaksi ja ajotaitojen ritariksi. Senkö takia, että siinä vierellä on vaan mukavampi matkustaa vaiko ihan vain mielistelläkseen?

Jostain luin tai kuulin, että on ihan väitöskirjan avulla todistettu. että ainakin nuorten autoilijoiden piirissä naiset ovat omaksuneet ajotaidot ja –tavat miehiä paremmin.
Sovittaisiinko siis, että lopetettaisiin se naisautoilijoiden mollaaminen ja keskityttäisiin omiin ajotaitoihin. Törmäilijöitä kun löytyy paljon myös miehissä.

Posted by Piruparka at 12:15 PM | Comments (0)